Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF sai vuonna 1983 komean lähdön ensimmäisten maailmanmestaruuskisojensa kanssa. Helsingin kisoista tuli puhtaat.
Eli käryjä nolla.
Tosin pitkään kiertäneen huhun mukaan Helsingin MM-kisoissa olisi kärähtänyt lähes 50 urheilijaa, mutta IAAF olisi siivonnut tilastot kauniiksi. Sitä huhua ei ole koskaan todettu huhua kummemmaksi.
"Ne huhut ovat vääristyneitä. Testien tekijä Yhtyneet Laboratoriot kertoi tieteellisessä julkaisussaan, että näytteistä on löytynyt tuntemattomia yhdisteitä. Joku asiaa ymmärtämätön on ajatellut tietenkin, että ne ovat olleet salaisia dopingaseita", Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä toteaa.
12 vuotta kisojen jälkeen, heinäkuussa 1995, Aamulehti julkaisi kaksiosaisen artikkelisarjan Dopingin sinivalkoinen valhe. Vesa Laitisen ja Matti Kuuselan kirjoittaman jutun mukaan Helsingin kisoissa urheiltiin testosteronin eli miessukuhormonin voimalla.
Pääjutussa nimetön suomalainen MM-edustaja totesi, että kaikki kisojen finalistit käyttivät testosteronia - myös suomalaiset. Kyseinen urheilija oli itse ottanut viimeisen testosteronipillerin 48 tuntia ennen finaalia. Pillerit hän kertoi saaneensa liiton lajivalmentajalta.
Suomella oli Helsingin kisoja varten huipuille oma MM-projekti. Valmennusprojektin päällikkö oli nykyinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki, joka kielsi Aamulehden haastattelussa tienneensä mitään mahdollisesta testosteronin käytöstä.
Nimetön urheilija on nimetön urheilija. Laitinen kuitenkin huomauttaa, että jutun takia ei ole jouduttu tekemään yhtäkään oikaisua.
Jos juttu olisi ollut puuta heinää, olisi oikeussali käynyt tutuksi. Ei siis savua ilman tulta.
"Käry pahasta,
doping ei"
Laitinen ja Kuusela tarkoittivat artikkelinsa keskustelunavaukseksi suomalaisesta dopingista.
Kaksikko sai kyllä tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon, mutta keskustelu ei saanut siipiä alleen.
"Se keskustelu vaiettiin kuoliaaksi. Kummastelen edelleenkin, että lähinnä muu media ei saamattomuuttaan tarttunut asiaan", Laitinen toteaa.
Seppälän mukaan väite, että jokainen finalisti olisi käyttänyt testosteronia, on liiottelua.
"Harjoituskaudella testosteronia on voitu käyttää laajemmaltikin, mutta 48 tuntia ennen kisaa otettavassa napissa on suuri riski. Periaatteessa suun kautta otettaessa on kuitenkin mahdollista, että se häipyy elimistöstä suhteellisen nopeasti."
Nimetön urheilija totesi Aamulehden artikkelissa ottaneensa kolme testosteronikuuria kolmen viimeisen viikon aikana ennen MM-kisoja. Hänen mukaansa testejä ei tarvinnut pelätä.
Vuonna 1984 Los Angelesin olympialaisissa kiinni jäänyt Martti Vainio kertoi viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan, että hän käytti testosteronia jo ennen Helsingin MM-kisoja. Vainio vihjaili myös muiden suomalaishuippujen dopingin käytöstä.
"Etenkin kevään 1983 Vierumäen kestävyysjuoksukolmion jälkeen puhdas urheilu sai väistyä menestyksen tieltä. Käry oli pahasta, doping ei. Kummallisen harva sitä muistaa, mutta minä muistan", Vainio totesi viime marraskuussa Urheilulehdessä.
Virallinen fakta on edelleen se, että yleisurheilun ensimmäisissä MM-kisoissa ei kärynnyt yksikään urheilija.
Ei suomalainen eikä kukaan muukaan.
Dopingin maailma perustuu yhteen lauseeseen: "Kunnes toisin todistetaan."