Hilkka Aaltonen
1960-luvulla, kun rautaruukki tuli ryhdyttiin laatimaan yleiskaavaa, tiedossa oli huomattava väestön lisäys, Risto Kaarlehto, Raahen ensimmäisessä yleiskaavassa esitti, että jätettäisiin silloinen kaupunki koskematta ja uusi keskusta sijoitettaisiin Kummatin ja Koivuluodon kentän seutuville.
oli viisas mies, sanoi, että prosessi vaatii vuosikymmenet, ja jos sijoitetaan tarvittavat rakennukset ruutukaava-alueelle, tuloksena on huutava riitasointu täysin erilaisten miittakaavojen välillä
olisi ollut se viisastas, silloisen ruutukaavakaupungin tointiomistajat ei olisi saaneet kasvavasta rakennusoikeudesta hyötyä tontin arvon kohoamisena, kaavaa ei hyväksytty, ryhdyttiin laatimaan toista yleiskaavaa ja erikseen ruutukaava-alueen asemakavaa eli jo 60-luvulla Ruutukaavan pohjoiselle osalle, joka on vanhinta Raahea syntyi erinäisiä suojelumerkintöjä
idea: maininta kaavaan ei saa rakentaa kysymättä lupaa muinaistieteelliseltä toimikunnalta, nyk. museovirasto, arvokkaita Rantakadun osia, kirkkokatua ja Brahenkatua
silloin jo luotiin pohja vanhimman osan säilyttämiselle, lukuisten valitusten jälkeen hyväksyttiin
kaavan laativat Ahti ja esko korhonen ja Erik Kråkström, ns. saneerauskaava, suomen ensimmäinenb suojelukaava oli
säilyttämisen ajatus: osin suunnittelijoilta, osin varmasti silloiselta kaupunginjohtajalta Yrjö Reinilältä, joka ymmärsi syntyperäisenä raahelaisena vanhan kaupungin arvon
monenlaisia vaiheita liittyi, esim. valtuusto päätti että Rantakadun pohjoisosaan pitäisi rakentaa kolmikerroksisa rakennuksia, kaavan laatijat lähetti valtuustolle kirjeen, jossa selitettiin, kuinka ristiriitaiselta se näyttäisi matalien vanhojen rakennusten ohessa
käytettävä saneerauskaava oli pohjoiselta osalta toki uudisrakennuskaava, sekä isoja kerros- että pitkiä rivitaloja oli kaavaan merkitty, jos olisi toetutunut olisi tuhonnut suurimmaksi osaksi alueen
miksi säilyi 70-luvulle?
+ kaupungilla oli paljon kaupungin perustamisen aikaan kruunulta saatua lahjoitusmaata, eli kaupunki voi laajentua RR:n tulon jälkeen huomattavalla uudiskaavoituksella, mm. lehmiranta, voitiin sijoittaa kokonaisia uusia kaupunginosia, paine keskustarakentamiseen helpotti,. esim. RR:n perustama asuntosäätiö rakensi ollinsaaren
+ rakennusmassat olivat mitä kaavaan vanhaan kaupunkiin merkitty huomattavan suuria, olisi pitänyt ostaa tontteja ja tonttien osia monilta omistajilta, ja joku olisi voinut jättää myymättä, se ratkaisevasti hidasti ja teki lähes mahdoomaksi rakentaa monin paikoin
vanhan kaupungin ympärillä on kerrostalovyö, siitä näkee mittakaavaeron, esim. kauppakadulle syntyi kerrostaloja tosin
eli: suojelumerkinnät, lahjoitusmaat, teknisesti hankalaa saada rakennuskelpoisia tontteja rakennushankkeille
1970-luvulla : mistä lähti idea että pitää säilyttää, olettaa että aloite tuli joko ministeriöstä, jossa kaavat piti silloin hyväksyttää, tai museovirastolta
tilanne koko maassa oli tuolloin, virinnyt ajatus perusparantaa vanhoja asuntoialuieta, oltiin perustamssa perusparannuskokeilua
1977 päätös koulukadun pohjoispuolen osa suojellaan, mutta kaavamuutoksella tapahtui silloisen saneerauskaavan rakennusoikeus sijoitetuille tonteille sisäosiin, kolmessa osassa hyväksyttiin suojelukaavat ja rakennusoikeis, oli itse asiassa suurempi kuin saneerauskaavassa, eli huonosti kävi, mutta päärakennukset voitiin suojella
-talonomistajat otti vastaan hyvin, ei yhtään valitusta tullut, keskusteltiin silloin paljon tontinomistajien kanssa ja arvioitiin, mitkä rakennukset voidaan säilyttää
teknisesti liian vaikeita korjata Hilkka arvioi silloin 25%, niille ei suojelua, se määrä onkin nyt uusiutunut, toki muutakin mennyt
+ suojelumerkinnät kaavassa kahdenlaisia: ns. tiukempi merkintä: ei ilman pakottavaa syytä saa purkaa
lievempi- suotavaa säilyttää, mutta voidaan korvata uudella ympäristöön sopivalla rakennuksella
uudisrakennusoikeutta tontin sisäosaan, sinänsä ei hyvä, koska ajan tapaan kuuluivat piharakennukset
ei nykymittakaavassa voi pitää suojelukaavana, olisi tarve lähestyä nykyaikaisen suojelun kautta aluetta, pitäisi pudottaa rakennusoikeutta ja pyrkiä että arvokkaita pihamiljöitä suojeltaisiin
taustaselvittelyä tehtiin asiasta 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa
lisäksi jonkin verran omistajat anoneet rakennussuojelulain mukaista suojelua, kaksi Lestadiuksen (tarkista) taloa ja kaksi soveliuksen taloa
kun suojelupäätös tehtiin ,vastaanotto oli suorastaan dramaattinen: talonomistajilla ollut pelko, jos joutuu myymään tontin, ei tehty taloissa korjauksia laajemmassa mitassa, kun päätös oli tehty alkoi runsas korjaustyö, noin 100 taloa korjattiin parissa vuodessa
lisäksi auttoi, että Raahe pääsi perusparannuskokeiluun
vasta tuossa yhteydessä ihmisille tuli tutuksi että voi anoa museovirastolta ja ympäristökeskuksilta korjausavustuksia, vähäisiä ovat, mutta merkittäviä,, tarttis ehdottomasti saada sitä rahaa lisää, sanoo
1977 kun hilkka alkoi kaavaa laatia, oli 157 vanhaa päärakennusta, 95 voimakkaammin suojeltuja, ja 7 talousrakennusta
Vuonna 1997 päärakennuksia oli jäljellä 148
suotavia säilyttää merkittyjä oli 55, niistä on purettu 20 vuoden aikana 10
talousrakennuksia oli 1977 noin 250, joista kolmanneksella on jonkinlainen suojelumerkintä, niitä paljon hävinnyt
kokonaisuus:
esim. oulu, arvokasta on, että edes joku muisto rakennuksista jäänyt jäljelle, mutta jättää kokonainen kaupunginosa, 25 hehtaaria ja useita kortteleja, silloin mukaan saadaan myös ympäristöä: on pekkatorin ympäristö, kirkon aukio, vanha rantatori, itse pitää tärkeänä myös pieniä merimies- ja käsityöläiskatujen alueita, Saaristokatu ja Reiponkatu, että jäljellä on sekä vanhaa liikekeskustaa että pieniä taloja, porvaristaloja sekä käsityöläis- ja merimiestaloja
se on läpileikkaus vanhasta Raahesta
Raahessa poikkeuksellista: Pekkatori on Helsingin senaatintorin jälkeen suomen arvokkain tori, umpikulmainen aukio, jossa samanaikaiset rakennukset, asemakaavahistoriallisesti tori, nykyinen Myhrbergin puisto 1600-luvulta , muita 1600-luvun toreja lisäksi vain Naantalissa ja Kristiinankaupungissa, eli on Myhrberg 1600-luvulta, Kirkonaukio 1700-luvulta ja Pekkatori 1800-luvun alusta
itse kantaa huolta, ei ole museokaupungin osa vaan elävä ympäristö, tuntui kauhealta silloin ajatella, kun ulkopuoliset tulivat sanomaan, että katepillari vaan töihin, kun siellä on ihmisten koteja
ei yhtään ehdotonta suojelumerkintää ole kaavassa ja nähtiin tulevan uudisrakennusta, niihin erikoishuomio ja taidfokkaasti pitää tehdä
jokaisen raahelaisen pitäisi oivaltaa, ettei voi sinne rakentaa mitä vain, 80-90-luvulla oli hyvä alku siinä, vaan nyt se on hukattu
fasadikuvat on olemassa, on rakennustapaohjeet saatavissa, silti vaikea kysymys, rakennus joka ei sovi ympäristöönsä näyttää vuosien vieriessä yhä vain kamalammalta, yksityiskohtien tietämys tärkeää, rakennusvalvonnasta vastaavat ovat tärkeässä asemassa
monet kysyneet lempirakennusta, ei ole yhtä lempilasta, monet pienet rakennukset, pekkatori kokonaisuudessaan mahtava, samaten myhrbergin puisto, siellä monenlaista näkyy, on vanhin asuinrakennus Soveliuksen talo, on rokokoovaikutelmaa Heikki Soveliuksen talossa, jugendvaikutteinen ex. japissonin talo, sieltä yleensä aloitetaan opastuskierroksetkin on hyvä paikka
pitää myös saaristokadun näkymästä, reiponkadulla paikoin kauniita taloja
kun kaavaa teki ja tutustui tarkemmin taloihin, huomasi, että alkoi näyttää yhä kauniimmalta, yksityiskohdat, portinpylväitä, ikkunoita, listoituksia
harmittelee, kun on entinen liikekeskusta, esim. kauppakatu oli ennen pääliikekatu, nyt alueella ei ole edes kioskia, onneksi erikoisliikkeitä on säilynyt, kirkkokadun lastentalo on, se ilahduttaa
olisi tärkeää päästä tekemään uuden polven suojelukaavaa, on vanhentunut 70-80-luvuilla tehdyt kaavat, pitäisi saada pihapiirejä suojelukaavaan
tuntuma että nuoria perheitä tullut alueelle, se on hyvä ,jatkuvuus taataan
huomannut purkaminen tai säilyttäminen, ei välttämättä ratkaise talon kunto vaan omistajan asenne, jotkut korjanneet talon joka ollut purkukunnossa, toiset taas halunneet asua samassa paikassa, mutta uudessa rakennuksessa
Saaristokatu 7 tai 9, vaalean vihreä, on hyvä esimerkki , talossa ei olut asuttu pariin v uosikymmeneen, Selkäinahot korjasivat, sai maaherran rakennussuojelupakinon viisikantapalkinnon, samaten saanut Swanljungin talo ja pihapiiri Brahenkatu 21
Yleensä näkymä Brahenkadulta kohti pekkatoria yksi kauneimmista Raahen näkymistä
kun kaavaa teki oli vanhassa kaupunfgissa n. 500 asukasta ja koulukadun pohjoispuolen kerrostaloissa 300, yht 800 , niin varmaan myls nykyään