Raahen keskustan kehittäminen ja vanhan puu-Raahen säilyttäminen ovat kaksi keskeistä asiaa, joista kaikki raahelaiset ovat samaa mieltä. Kalevan toimituksen aiheesta järjestämän tietoiskun perusteella kaupunkilaiset tuntevat jäävänsä keskustelun ulkopuolelle, kun heidän asuinympäristöänsä koskevia päätöksiä tehdään.
"Miksi Raahen kaupunki ei tällaista tilaisuutta ole saanut aikaiseksi. Sillä ehkä olisi vältytty nykyisen kaltaisilta ristiriidoilta.", esitti Kantakaupungin asukasyhdistys ry:n puheenjohtaja Reino Temmes.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen maankäyttöpäällikkö Tapio Tuuttilan mielestä rakennusperintöasioissa esiintyy demokratiavajetta kautta maan eri kaupungeissa. Yhteinen näkemys kaupungin kehittämisestä syntyy eri osapuolten vuorovaikutuksesta ja keskustelusta.
"Kaavoitus on käytännössä eri tavoitteiden yhteensovittamista", muistutti Tuuttila
Suojelualueen rajoista keskustellaan vielä
Suojelun rajojen vetäminen tuntui olevan jo astetta tiukempi asia keskustella ja neuvotella eri osapuolten kesken. Maankäyttöpäällikkö Tuuttilan mielestä uuden ja vanhan yhteensovittamisessa riittää Raahessa edelleen haasteita.
Koulukadun pohjoispuolen säilyttäminen kaikkien mielestä erityisen tärkeää ja Sovionkadun ja Fellmannin puistokadun välillä pitää ottaa huomioon liike-elämän tarpeet, mutta Sovionkadun ja Koulukadun väliin jäävällä alueella on edelleen myös suojelullisia arvoja. Temmes totesi ristiriitoja olevan tiedossa, jos vanhan Raahen suojelu päättyy Koulukadulle. Myös Raahe-seura ry:n puheenjohtaja Timo Aaltonen muistutti ruutukaavan yltävän Fellmannin puistokadulle.
"Tiukan punaisen viivan vetäminen Raahen kohdalla on erittäin hankalaa. Käytännössä suojeluraja on meidän korviemme välissä. Koulukadun eteläpuolisten rakennuksista ja niiden suojelusta tullaan keskustelemaan", tiivisti rakennustutkija Juhani Turpeinen Pohjois-Pohjanmaan museosta.
Vt. kaupunginarkkitehti Kaija Seppänen ja kansanedustaja Inkeri Kerola (kesk.) korostivat kokonaisuuksien säilyttämistä. Koulukadun eteläpuolella sellaisia kokonaisuuksia ei ole, ainoastaan yksittäisiä kohteita. Yksittäisten puurakennusten tai rakennuksien säilyttämisessä kannattaa miettiä, onko säilyttäminen niin tärkeää.
Yliassistentti Kalle Reinikainen Oulun yliopiston sosiologian jaoksesta muistutti, että dynaamisen kasvukeskuksen moottorina voi olla vanha kaupunki. Hän kaipasi keskusteluun yksityiskohtien sijaan kaupunkilaisia suojeluun kannustavia toimia, joilla itse kukin voi virittää alueen kunnostusta. Kaupunki voisi toimia tässä hyvänä esimerkkinä.
Vanhan kaupungin tonttien suurissa rakennusoikeuksissa kytee halu käyttää suojelun sijaan hyödyn maksimointiin. Seppäsen mukaan vanhan kaupungin suojeluasemakaavan muutoksen yhteydessä rakennusoikeuksia on tarkoitus pudottaa vastaamaan Museoviraston asettamia tavoitteita.