Pääkirjoitus

Vanha perinne ei pyhitä Es­pan­jan eläin­rääk­käys­tä

Espanjan parlamentti päätti viime tiistaina ottaa käsittelyyn lakialoitteen, joka antaisi härkätaistelulle aseman espanjalaisen kulttuuriperinnön osana.

Espanjan parlamentti päätti viime tiistaina ottaa käsittelyyn lakialoitteen, joka antaisi härkätaistelulle aseman espanjalaisen kulttuuriperinnön osana. Varsinainen laki saattaa tulla voimaan jo tänä vuonna, ja on mahdollista, että se kumoaa osassa maata nyt voimassa olevat härkätaistelukiellot.

Katalonian alueparlamentti kielsi taistelut vuonna 2010, ja Kanariansaarilla perinne kuopattiin jo kaksi vuosikymmentä sitten.

Epäilemättä härkätaistelut todella ovat keskeistä espanjalaista perinnettä. Lajiin liittyy suuria tunteita, näyttävyyttä, vauhtia, vaaroja, täpäriä pelastumisia ja sankaruuttakin, jos sen mittarina on, että mies uskaltautuu kamppailuun haavoitetun suuren eläimen kanssa.

Kun lajin yltä kuitenkin kuorii romanttisen hohteen ja koreiden matadorien keikaroinnin, härkätaistelujen rujot piirteet nousevat esiin: se, mitä areenoilla nähdään, on ennen kaikkea pitkitettyä eläinrääkkäystä.

Yksi askel taaksepäin Espanjassa otettiin jo viime syksynä, kun härkätaisteluja alettiin jälleen esittää valtion televisiokanavalla suorina lähetyksinä. Ne olivat sitä ennen olleet kiellettyjä puolen vuosikymmenen ajan, koska ohjelmia pidettiin raaistavina ja vahingollisina lapsille.

Yllättävästi EU on ollut heikko raakalaismaiseen perinteeseen puuttumisessa. Ehkä jotain olisi jo tehty, jos kyseessä olisi pienempi jäsenmaa. Väitteiden mukaan osa EU:n maataloustuesta päinvastoin ohjautuu alan tukemiseen.

Kovin heiveröinen on näkemys, jonka mukaan härkätaistelu pitää säilyttää, koska se on ikivanha laji. Ikivanhoja perinteitä on maailmalla monenlaisia, vaikkapa lapsiavioliitot, kuolemantuomio kivittämällä ja naisten sukuelinten silpominen.