Maalari Jan Hedman vakuutti joulukuussa 1833 Oulun kaupunginosassa kolme tontilla 37 sijaitsevat rakennuksensa: päärakennuksen, leivintuvan, aitan, navetan, ladon, saunan, pesutuvan ja kaksi liiteriä. Ainaispalovakuutuksen myönsi Suomeen juuri perustettu valtiollinen Suomen Yleinen Paloapu-Yhtiö.
Hattmakare Anders Söderman asusti samassa kaupunginosassa kuin maalari Hedman. Hän havahtui vuotta myöhemmin ottamaan yhteyttä palovakuutusyhtiöön. Hedmanin tontilla oli päärakennuksen lisäksi verstas, jonka yhteydessä oli kamari, aitta, navetta ja pesutupa. Ne kaikki vakuutettiin palon varalta.
Kaupunginosa ykkösessä asuva tohtorinna Johanna Catharina Garger otti oppia oululaisherroista. Hänen tontillaan oli tavanomaisten rakennusten lisäksi myös puoti, vaunuliiteri, halkoliiteri ja pihatupa. Tohtorinna vakuutti samalla myös huussin ja jääkellarin.
Kaupungosa yksi on nykykaavassa alue Pokkitörmältä Kauppurienkadulle asti ja kolmonen jatkuu siitä eteenpäin niin, että halkaisee nykyisen Kuusiluodon.
Maalari Hedman sai talonsa valmiiksi vuonna 1825. Sille tuli pituutta 33 metriä ja leveyttä 12 metriä. Sauna ja pesutupa rakennettiin seitsemän vuotta päärakennuksen jälkeen.
Hattmakare Södermanin talo valmistui yhtä aikaa verstaan kanssa vuonna 1826.
Tohtorinnan talo päihitti miesten talot mennen tullen. Pituutta sillä oli 43,7 metriä ja leveyttäkin 17,17. Päärakennus valmistui 1826. Muut rakennukset olivat pystyssä aikaisemmin.
Nämä tiedot ja tiedot 3 680 muusta rakennuksesta tai rakennelmasta löytyvät tutkijat Petri Vuojalan ja Pasi Kovalaisen keräämästä aineistosta, jotka on koottu tietokonelevykkeelle. Väitöskirjatutkimuksiin liittyvä materiaali luovutetaan Oulun maakunta-arkistolle tiistaina, minkä jälkeen oululaiset voivat käydä tutustumassa tonttikarttoihin ja rakennusluetteloihin.
Palovakuutuskirja tärkeä tietolähde
Levykkeellä oleva aineisto on koottu Kansallisarkiston Tarmon ainaispalovakuutuksista. Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkijan virasta väitöskirjatutkimuksen takia vapaalla oleva Pasi Kovalainen selvittää, että palovakuutus on tärkeä asiakirja vanhoja rakennuksia tutkittaessa. "Itse asiassa se on ainoa luotettava lähde", hän sanoo.
Tärkeää tietoa alkoi kertyä vuoden 1822 palon jälkeen, kun oululaiset havahtuivat vakuuttamaan kiinteistöjään.
Kovalainen ja Vuojala pystyivät tekemään pääosan työstään Oulussa, koska kansallisarkisto lähetti asiakirjat tänne. "Ei tämä työ olisi muuten ollut rahallisesti mahdollista", Kovalainen kertoo.
Kovalaisen ja Vuojalan keräämä aineisto on koottu osana Oulun rakennushistoria 1822-1882 -tutkimusta, joka taas on osa Suomen Akatemian rahoittamaa ja professori Kaisa Broner-Bauerin johtamaan tutkimusta. Kohteena ovat historiallisten kaupunkien kokemat muutosprosessit.
Pasi Kovalainen kertoo, että palo muuttaa rakennuskulttuuria suuresti. Oulussa pelattiin vuoden 1882 paloon saakka tietyillä säännöillä. Palon jälkeen oli kaikki toisin. Rakennushistorian alkupää on vuodessa 1822, Oulun palossa sekin.
Kovalainen on tunnetusti hurahtanut vanhoihin taloihin. Hän uskoo, että väitöskirjan valmistuminen häämöttää jo.
Hänen ja Vuojalan väitöskirjan aihe hyvin samankaltainen. Koska palaset liittyvät tiukasti toisiinsa, tehdään töitä vähän käsi kädessä. Väitöskirjoja on silti valmistumassa kaksin kappalein.
Kovalaista on pitkään harmittanut, ettei Oulun vanhasta rakennuskannasta ole kunnon tietoja. Jos tutkimustietoa olisi ollut esimerkiksi Rantakadun kiistojen aikaan tarjolla, ei Rantakatu 5:ttä olisi Kovalaisen mukaan missään tapauksessa hävitetty.
"Se meni, koska luultin, että se oli rakennettu joskus 1900." Näin ei sitten kuitenkaan ollut, vaan meritullin vahtimestari Johan Storen asuma talo on rakennettu jo 1828.
Kovalainen luettelee muitakin tietämättömyyteen perustuvia purkamisia. Hän mainitsee muun muassa Hammarinkulman puutalon. Karkein esimerkki hänen mielestään on kuitenkin Rantakatu 5. "Tieto vaikuttaa mielipiteisiin. On eri asia tietää kuin vain arvailla."
Levyke säästää
arkoja asiakirjoja
Kun kansallisarkiston oululaisrakennuksia koskeva tieto on levykkeellä, säästää se arvokasta materiaalia. Alkuperäiset asiakirjat säilyvät paremmin. "Niin, että on meillä tällainen yleväkin tarkoitus", Kovalainen naurahtaa.
Levykkeeltä on diaari, rakennusluettelo ja skannatut tonttikartat. Diaarissa on tiedot palovakuutuksen numerosta, rakennuksen sijainnista kaupunginosan ja tontin perusteella, kiinteistön omistajasta ja palovakuutetun omaisuuden arvosta.
Rakennusluettelossa on vastaavat tiedot sekä palovakuutuksen päiväys että palovakuutuskartassa olevien numeroiden mukaisessa järjestyksessä kustakin rakennuksesta rakennuksen käyttötarkoitus, rakennusaika, rakennuksen pituus ja leveys.
Levyn ulkoasu on arkkitehti Jaakko Peltosen suunnittelema.