New Yorkin poliisi- ja oikeuslaitoksen toimintatavat joutuivat joulukuun alussa kummalliseen valoon kun Manhattanin piirisyyttäjä ilmoitti oikeudelle, että 13 vuotta sitten törkeästä raiskauksesta tuomitut viisi mustaa teinipoikaa olivat syyttömiä tekoon. Pisimmillän yksi heistä ehti istua vankilassa 11 ja puoli vuotta.
Tapausta on puitu viikottain amerikkalaisilla uutiskanavilla ja lehtien sivuilla sen jälkeen kun murhasta ja raiskauksista 33 vuoden vankilatuomiota istuva newyorkilainen Matthias Reyes yllättäen tunnusti syyllistyneensä yksin raiskaukseen vuonna 1989 Manhattanin Central Parkissa.
Hän oli tällöin seurannut hölkkäämässä ollutta naispuolista investointipankkiiria, hyökännyt hänen kimppuunsa, mukiloinut tajuttomaksi ja raiskannut. Reyestä ei koskaan edes epäilty tapauksesta vaan hänet tuomittiin myöhemmin muualla tehdyistä rikoksista.
Keskuspuiston hölkkääjän tapaus nousi tapahtuman jälkeen samanlaiseen julkisuuteen Yhdysvalloissa kuin tämänsyksyinen Washingtonin sarjamurha ja New Yorkin poliisi keskitti satoja tutkijoitaan selvittämään rikosta.
Kaupunkilaiset vaativat syyllisiä kiinni ja muun muassa maailmankuulu kiinteistömiljonääri Donald Trump suositti New York Timesin kokosivun ilmoituksessa tekijöille kuolemantuomiota.
Tunnustukset
puristettiin
Tiiviiden etsintöjen jälkeen poliisi pidätti rikoksesta epäiltynä viisi mustaa 14-17 vuoden ikäistä teinipoikaa, jotka olivat olleet puistossa tapahtuman aikoihin. Yksi kerrallaan tutkijat puristivat heiltä tunnustukset, jotka videoitiin ja joita käytettiin myöhemmin ainoina todisteina syyllisyydestä.
Tunnustukset olivat keskenään ristiriitaisia eivätkä tunnustajat edes pystyneet kertomaan montako jengissä oli ollut ja missä rikos oli tapahtunut.
Mitkään rikokseen uhriin jääneet merkit hyökkääjästä eivät täsmänneet syytettyihin poikiin. Kuitenkin heidät todettiin syyllisiksi ja tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin jotka he ovat kaikki jo kärsineet.
Vankilassa uskoon tulleen Matthias Reyesin tunnustettua viime keväänä yksin syyllistyneensä vanhaan rikokseen, tapaus kaivettiin esiin. Todistusaineistoa tutkimalla todettiin varsin helposti, vuoden 1989 rikollisen jälkeensä jättämä dna täsmäsi Reyesin dna:han.
Asian piti olla tällä selvä ja rikoksesta tuomittujen, nyt jo kolmissakymmenissä olevien vankilasta vapautuneiden miesten maineen palauttamista ryhtyivät ajamaan heidän omaistensa lisäksi myös erityisesti mustien kansalaisoikeusliikkeet New Yorkissa.
Syyttömille ei
luvassa korvauksia
Yllättäen rikosta aikanaan tutkineet poliisit ryhtyivät kiivaasti vastustamaan tuomioiden ottamista uuteen käsittelyyn. Osin jo eläkkeelle siirtyneiden tutkijoiden ja syyttäjäviranomaisten mukaan pojat olisivat joka tapauksessa ainakin ottaneet osaa raiskaukseen ja siksi heidän syyllisyyttään ei uudesta tunnustuksesta ja sitä tukevista todisteista huolimatta voinut pyörtää.
Puolustus oli jo alkuperäisessä oikeuskäsittelyssä väittänyt, että kovassa julkisessa paineessa työskennelleet poliisit olivat painostaneet pojat tunnustuksiin saadakseen jutun muodollisesti ratkaistua ja pois päiväjärjestyksestä.
Kuukausien julkisen ja juridisen väittelyn jälkeen piirisyyttäjä Robert Morgenthaun oli pakko joulukuun alussa ilmoittaa oikeudelle, että tuomitut olivat olleet syyttömiä tekoon. Poliiseja, jotka uusien todisteiden valossa olivat pakottaneet pojat vääriin tunnustuksiin, ei voida enää rikosten vanhenemissääntöjen mukaan syyttää mistään.
Toistaiseksi syyttöminä vankilassa istuneille ei ole tiedossa minkäänlaista hyvitystä. Juristien mukaan heidän mahdollisuutensa korvauksiin ovat Yhdysvaltain ja New Yorkin osavaltion lakien mukaan erittäin vähäiset.