Pääkirjoitus

Vanha me­ren­kä­vi­jä­kan­saet­sii me­ne­tet­tyä suu­ruut­ta

Lissabonin fado-baareissa kaikuvat ilta illan jälkeen melankoliset sävelet.

Lissabonin fado-baareissa kaikuvat ilta illan jälkeen melankoliset sävelet. Tunteen palo on voimakas, mutta perussävy on mollivoittoinen, vähän samaan tapaan kuin slaavilaisessa ja suomalaisessa musiikissa.

Suomalaisten onkin helppo löytää hengenheimolaisia portugalilaisista: tappio on helppo niellä niin talouden kilpakentillä kuin jalkapallostadionilla. Voitto ja menestys sitä vastoin ovat odottamattomia vieraita ja niiden pysyvyyteen ei uskota.

Jalkapallon ystävien huomion kohteena oleva Portugali on Euroopan kaakkoinen kolkka, jonka asukkaat ovat silmiinpistävän ujoja verrattuna espanjalaisiin naapureihinsa. Suurta Espanjaa kohtaan koetaan alemmuuskompleksia vähään samaan tapaan kuin suomalaiset ruotsalaisten edessä. Kun Portugali pudotti toissa sunnuntaina Espanjan jatkosta EM-jalkapallossa, oli se portugalilaisille kuin historian suoma hyvitys menneistä vääryyksistä. Jalkapallo on usein yhtä paljon politiikkaa kuin urheilua.


Jos
unohdetaan urheilu, jäävät Portugalin suuret saavutukset vuosisatojen taakse. Portugali on Euroopan nykyisistä valtioista kaikkein vanhin. Se aloitti ensimmäisenä maailmanvalloituksen, kun portugalilaiset laivat etsivät uusia meriväyliä kaikista ilmansuunnista. Portugalilaisten purjehdukset avasivat tien maailmankaupalle ja tavallaan turismillekin. Portugalin kieleen törmää yhä tänä päivänä sellaisissa toisistaan kaukaissa paikoissa kuin Brasilia, Mosambik, Itä-Timor ja Macao.

Suurvaltaa-aikaa seurasi pitkä lasku. Portugali taantui köyhäksi maatalousmaaksi, jonka takapajuisuutta korosti puoli vuosisataa kestänyt fasistinen diktatuuri 1900-luvulla. Vasemmistolaisten upseereiden toteuttama niinsanottu neilikkavallankumous vuonna 1974 mursi oikeistodiktatuurin, mutta oli vähällä johtaa maan toiseen ääripäähän, kovan linjan kommunistien johtamaan hallintoon.


Portugali
seurasi kuitenkin Espanjan esimerkkiä muuntuen eurooppalaiseksi demokratiaksi, jonka sinetti oli EU-jäsenyys vuonna 1986. Portugalin kohdalla EU-jäsenyyden merkitystä ei voi liioitella. Moni pikitie ja terveyskeskus Portugalissa on rahoitettu EU:n pussista, eikä maan nykyaikaistuminen olisi ollut muutoinkaan mahdollinen ilman mukanaoloa eurooppalaisessa integraatiossa.

EU-jäsenyys veti runsaasti ulkomaista pääomaa Portugaliin, jonne nousi paita- ja kenkätehtaita solkenaan. Viisi vuosisataa kestäneen siirtolaisvirran jälkeen maahan alkoi tulla muuttajia Portugalin entisistä afrikkalaisista siirtomaista. Portugalin talous kuroi länsieurooppalaisten etumatkaa kiinni ja näkymät olivat kaikin puolin valoisat.

EU:n itälaajentuminen on kuitenkin tuonut tummia pilviä Portugalin taivaan ylle. Tshekissä, Puolassa ja muissa uusissa jäsenmaissa työntekijöiden palkat ja muut kulut ovat paljon alhaisemmat kuin Portugalissa, joten halpatuotanto saattaa siirtyä etelästä itään.

Jose Manuel Durao Barroson hallituskaudella Portugali on ajautunut talouskriisiin ja työttömyyden kurimukseen. Nyt sama mies pelastautuu Brysseliin komission puheenjohtajaksi. Mainetta ja kunniaa kyllä tulee mutta myös syytöksiä rintamakarkuruudesta.

Durao Barrosson temppu ei tosin ole portugalilaisille mitenkään poikkeuksellinen. Portugalilaisille on meri aina ollut lähellä. Kotomaan vaikeuksia voi tarvittaessa paeta laivan kyytiläisenä.