Eläimistä saatujen tuotteiden EU-vaatimusten mukainen hävittäminen ei aina toteudu Suomessa. Pohjois-Suomesta puuttuu raakojen entisten elintarvikkeiden hävittämiseen erikoistunut ja asetuksen mukainen jätteenkäsittelylaitos, joten elintarvikkeet hävitetään talokohtaisin ratkaisuin.
"EU:n alueella voimassa oleva sivutuoteasetus määrää kaupan raaoille entisille elintarvikkeille tietyt käyttökohteet. Nämä pitäisi käsitellä sivutuoteasetukset vaativissa kompostointi- tai biokaasulaitoksessa. Tietyt jätteet voidaan käyttää esimerkiksi minkkien rehuksi", sanoo elintarvikeylitarkastaja Pirjo Korpela Evirasta.
Sivutuoteasetus julkaistiin vuonna 2002 kahden vuoden siirtymäajalla. Tätä ennen vanhentuneet jauhelihat, siipikarjanliha, kalat, simpukat ja kanamunat olivat osa jätekuormaa. Korpelan mielestä EU:n tiukkoja sivutuoteasetuksen vaatimuksia on kuitenkin hankala toteuttaa Suomessa.
"Meillä on koko ajan ollut kaupan raakojen entisten elintarvikkeiden osalta vaikea tilanne. Se on ollut tiedossa, eikä kauppoja ole kuitenkaan pakotettu ottamaan käyttöön laillista hävitystä sen kalleuden vuoksi", Korpela huomauttaa.
Alueellista vaihtelua hävityksessä
Korpela ei osaa arvioida, paljonko kustannuksia tulisi, jos Suomi siirtyisi vaadittuun systeemiin.
"Asiaa valmisteleva projekti on vasta pystytetty, ja tuloksista voidaan kertoa vuoden lopussa. Päivittäiskauppatavarayhdistys, Evira ja ministeriöt vasta neuvottelevat projektista, joka selvittäisi mitä muutos maksaisi."
Kahden ministeriön tekemällä yhteisellä päätöksellä kaupoille on annettu valtuudet hoitaa jätehuolto tavalla, kuin se alueella muutoinkin hoidetaan.
Hävittämisen tekee ongelmalliseksi sivutuoteasetuksessa tarkoitettujen käsittelylaitosten vähyys Suomessa: kompostointilaitos Lahdessa, biokaasulaitos Vehmaalla, käsittelylaitos Honkajoella ja polttojätelaitokset Turussa ja Riihimäellä eivät ole riittävä määrä hoitamaan valtakunnallista elintarvikehävitystä. Lisäksi pitkät kuljetusvälimatkat saattaisivat nostaa tartuntatautien riskiä.
Tartuntariski selvittämättä
Sivutuoteasetuksen säädökset perustuvat zoonoosin eli eläimestä ihmiseen tarttuvan taudin riskin minimoimiseen. Evira tekee selvitystä, mitä ovat mahdolliset riskit, jos sääntöjä ei noudateta. Myös, mikä olisi se hinta, jos sääntöjä aletaan noudattaa.
Tällä hetkellä Suomessa odotellaan EU-komission valmistelemaa uutta sivutuoteasetusta. "Jos se pysyy samalla kannalla kuin tämä vanha, todennäköisesti meidän on annettava jossain vaiheessa periksi", Korpela sanoo.
Muista pohjoismaista ainakin Ruotsissa jätepolitiikka on Korpelan mukaan saatu EU:n ajaman jätepolitiikan suuntaiseksi: Ruotsissa on 18 biokaasulaitosta.
Kaupoilla omanlaiset ratkaisut
Viisisataa kiloa vanhaa lihaa kuukaudessa päätyy Limingantullin Prisman valmislihapaketteina kaatopaikalle sekajätteenä. Lajittelua kokeiltiin, mutta se söi varsinaista työaikaa liikaa, ja lajittelusta luovuttiin. Broileri- ja naudanporsaanlihajätettä ei Prismassa kerry paljon, sillä liha myydään puoleen hintaan viimeisen myyntipäivän kynnyksellä. Kauppahallilla Oulun torinrannassa on oma lajittelupisteensä jätteille, ja esimerkiksi Kylmäsellä vanhentuneet lihat lajitellaan biojätteisiin,
Stockmannin lihat päätyvät tarkan lajittelun jälkeen biokonttiin. "Hävikkikirjaus tehdään gramman tarkkuudella ja ilmoitamme kilomäärät Eviralle neljästi vuodessa. Kuukaudessa kertyy noin 500 kiloa" sanoo tiimiesimies Timo Pitkäranta Stockmannista Oulusta.