Pokemoineilla ja digimoneilla leikkiville lapsille esiteltiin tiistaina keskusta-nuottasaaren asukastuvalla menneiden vuosien leluja. "Ihan hulluilta näyttävät", vastasivat Pikku-Iikan päiväkodin lapset. Eikä ihme, sillä nykyisin lapset ovat hyvin lelutietoisia, tietää päiväkodissa avustajana työskentelevä Airi Sandberg.
"Tämän päivän lapset ovat kovin vaativia lelujensa suhteen, koska tarjontaa on niin paljon. Kaiken saa valmiina, eikä mitään tarvitse tehdä itse."
Sandberg kertoo, että Pikku-Iikassa leikitään monenlaisilla leluilla. Mukana on myös perinteisiä puuleluja, nukkeja ja rakennuspalikoita, sekä kotileikkeihin soveltuvat lelut löytyvät myös.
"Mitkään lelut eivät jää kuitenkaan käyttämättä. Välillä osa leluista siirretään syrjään ja otetaan jonkin ajan päästä uudelleen käyttöön."
Asukastuvassa vanhan ajan leluihin tutustui myös 5-vuotias Niko Korpinen. Hänen lempilelunsa olivat kuitenkin hieman erilaisia kuin itsetehdyt puuhevoset ja peltiset sammakot.
"Lempileluni ovat pokemonit ja digimonit. Ne taistelevat sellaisia örkkejä vastaan. Niillä örkeillä on omituiset silmät ja ne uhkaavat pokemoneja. Pokemonit taistelevat näitä vastaan salaisilla voimilla", Niko kertoo.
"Ennen lelut tehtiin pääosin itse, koska mitään ei ollut valmiina saatavilla ja niillä. Nyt nämä lelut ovat jo kuluneet ja tältäkin puuhevoselta on pellavainen harja kulunut kokonaan pois", kertoo aluetyöntekijä Hannu Rosberg ja esittelee puusta tehtyä hevosta, joka on joskus aikoinaan kulkenut myös pyörien päällä.
Rosberg on säilönyt lapsuuden leluistaan lähes kaiken mahdollisen. Esillä oli vanhoja aapiskirjoja, 40-luvun paperinukkeja, tinasotilaita ja vihkoon liimattuja tulitikkuaskien kansia.
"Ensimmäinen leluni oli puisista lankarullista ja sillä sitten leikittiin pitkään", hän kertoo.