"Kuinka usein pitää imuroida? Pölyhän kuuluu asiaan." Perinteikkäässä Oulun Antikvariaatissa aloittaa huhtikuun alussa uusi isäntä, Antti Kiviniemi, eikä kaikki ole vielä ihan selvää. Vanhojen kirjojen myymälää pian 30 vuotta hallinnut toimittaja Raimo Pehkoranta jakaa viimeisimpiä vinkkejään.
"Kun kannet ovat näkysällä, tulee parempi myynti, eikä asiakkaan tarvitse niska kenossa etsiä", Pehkoranta sanoo.
Kertaalleen luettu kirja elää, vaikka divarin isäntä vaihtuukin, osoite on uusi ja systeemit muuttuvat. Vanha kirja haisee edelleen, ja haju on Kiviniemen mielestä mhnmm kotoisa.
"Olen kytännyt tätä salaa 1990-luvulta asti", Kiviniemi myhäilee tyytyväisenä.
Eikä hän Pehkorannan myyntiaikeista tiennyt mitään, vaikka onkin kuulunut vakioasiakkaisiin jo vuosia, eikä Pehkoranta toisen ostohaluista. Puskaradio vain soi omia aikojaan, ja myyjän ja ostajan tiet kohtasivat.
Nettiin blogi
Miehet kertovat, että antikvariaatin kaikki kirjat ovat olleet netissä esillä jo muutaman vuoden ajan. Joka päivä lähtee postia eri puolille Suomea, jopa ulkomaille. Kaukaisin kirjapaketti postitettiin Seattleen. Uusi isäntä aikoo kehittää puotia edelleen, perinteitä unohtamatta.
"Täällä ei tule tule soimaan taustamusiikki, eikä avaimenperiä myydä. Nettisivujen yleisilme uudistuu ja ominaisuuksia tulee lisää. Blogissa aion esitellä uusimpia hankintoja ja paljastan ajatuksiani kirjoista", sanoo Kiviniemi.
Antikvariaatti on entiseen verrattuna silmiinpistävän valoisa. Pakkahuoneenkadun liikkeeseen verrattuna ollaan kuitenkin viidenneksen pienemmissä tiloissa ja tarjontaa on pakostakin kutistunut, mutta se on miesten mielestä vain hyvä asia.
Pakkomielle Huovisesta
"Olen kerännyt tätä varten oman kirjaston. Tykkään kotimaisesta kaunokirjallisuudesta ja siirrän ne tänne. Sitten kun mulla on tämä antikvariaatti, mulla on kaikki maailman kirjat", Kiviniemi iloitsee. Hän alkoi lukea lukiovuosina.
"Veikko Huovisen kirjallisuudesta tuli pakkomielle. Aloin rampata divareissa ja minun piti saada tärkeät kirjat itselle. Se oli sellainen kohtalonomainen...ei sitä osaa selittää." Kiviniemi yrittää löytää sanoja ja ajatuksia kysymykseen, mikä nimenomaan vanhoissa kirjoissa viehättää.
Eläkkeelle siirtynyt Pehkoranta toteaa tyytyväisenä, että putiikki jää hyviin käsiin. Kiviniemi oli työharjoittelussa antikvariaatissa kymmenen vuotta sitten, ja taisipa tuolloin herätä ajatus ikiomasta divarista. Pehkoranta kehuu, että divari on yhden perheen hommaksi aivan loistava.
Antikvariaatin pitkäaikainen työntekijä Mirja Salonperä saa pitkän kiitoksen molemmilta miehiltä.
"Mirja on ollut suurenmoinen opas antikvaarisen kirjallisuuden maailmassa. Häneltä olen kaiken opin ammentanut. Hän tuntee valehtelematta jokaisen liikkeessä olleen tai käyneen kirjan, jos ei muuten niin ulkonäöltä", Kiviniemi kehuu.
Se susi-juttu
Ovi käy. Timo Uusitalo astelee tiskille. Kanta-asiakkaana hänelle on lähetetty vihkonen, joka sisältää kirjaluettelon. Sieltäpä sopivat pitäisi saada matkaan.
"Nukutin itseni uneen luettelolla. Tulin hakemaan sen susi-jutun", Uusitalo sanoo. Kuten valtaosa divarin miesasiakkaista, myös hän harrastaa eräkirjallisuutta. Voi, miten monta palkkaa olenkaan tänne tuonut, hän huokaa. Kertoopa tyytyväisenä, että elämänsä ensimmäisen palkan hän tuhlasi juuri tähän antikvariaattiin.
"On monenlaisia kirjakauppoja, mutta tämä on ainoa todellinen antikvariaatti", hän kehuu.
Antti Kiviniemi esittelee kirjojaan Vanhan kirjallisuuden myyntimessuilla 7.-8. huhtikuuta Pohjankartanossa Oulussa. Vierailijana hänellä on oululaislähtöinen Kari Kovalainen esikoiseräkirjallaan Suden veri. Oulun Antikvariaatin uusi osoite on Asemakatu 26.