Jalkakylpylaitteita joiden väitetään sähkövirran avulla poistavan elimistöstä kuona-aineita on markkinoitu kauan monilla eri nimillä. Niiden väitetyistä vaikutuksista ei ole riittävää tieteellistä näyttöä, ei puolesta eikä vastaan.
Laitteiden perustekniikan kehitti tiettävästi britti Mary Staggs yhdysvaltalaisen Royal K. Rifen tutkimusten perusteella. Staggsin verkkosivustolla sanotaan, että elektrolyysijalkakylpy "tasapainottaa kehon bioenergeettistä kenttää" ja poistaa myrkkyjä elimistöstä.
Staggs käyttää titteliä "tohtori". Tohtorintutkinto on peräisin vaihtoehtohoitoja kouluttavan yhdysvaltalaisen oppilaitoksen etäkursseilta.
Rife kehitti 1920-luvulta alkaen omia lääketieteellisiä kuvausmenetelmiä ja hoitolaitteita, joiden ei ole riippumattomissa tutkimuksissa todettu toimivan.
Jalkakylpylaitteissa on vesiallas, jonka metallisiin elektrodeihin johdetaan heikko sähkövirta joko suoraan veteen tai käyttäjän kehon läpi. Veteen lisätään suolaa. Käyttäjä pitää jalkojaan laitteessa, jolloin vesi värjäytyy tummaksi ja alkaa vaahdota. Muutokset vedessä tapahtuvat myös jos laitetta käytetään ilman jalkoja.
Staggsin mukaan muutokset vedessä johtuvat useista syistä: Vedessä on alun alkaen epäpuhtauksia, ja laitteen elektrodeista liukenee veteen aineita. Veteen liukenee myös jalkojen iholla olevia aineita ja sähkövirran elimistöstä poistamia kuona-aineita.
Uskomushoitojen ja tieteellisten huijausten arvostelijoiden käsitykset laitteista ovat tylyjä. Heidän mukaansa laitteet perustuvat yleiseen keinoon pettää ihmisiä: Keksitään kuvitteellinen vaiva, ja keksitään siihen kuvitteellinen hoito. Järjestetään näyttävä hoitotilanne ja otetaan rahat pois.
Asiaa auttaa, jos alkuperäiset markkinoijat pysyvät näkymättömissä ja laitteita käyttävät ihmiset uskovat itse asiaan. Jalkakylpylaitteita ovat verkkosivuillaan tarkastelleet esimerkiksi Stephen Barrett, Ray Girvan ja James Randi.
Ensimmäinen tieteellisesti heikolla pohjalla oleva väite jalkakylpylaitteissa on, että terveeseen elimistöön kertyisi kuona-aineita, joita pitäisi säännöllisesti jollain menetelmällä poistaa. Toinen pätemätön kohta on se, että näitä kuona-aineita voisi imeä pois elektrolyysillä ihon läpi.
Kolmas pätemätön kohta on se, että jalkakylvyn suolaveteen kertyvä mönjä olisi elimistöstä poistuneita myrkkyjä.
Se on pääasiassa metallielektrodeista irronnutta ruostetta sekä natriumhydroksidin ja ihon luonnollisten rasvojen välisessä reaktiossa syntynyttä saippuaa. Pahaa hajua voi aiheuttaa sähkövirran suolavedestä vapauttama kloori.
Jos laitteilla on myönteisiä vaikutuksia käyttäjään, ne ovat plasebovaikutuksia. Eli kun ihmistä hoidetaan, hän tuntee saavansa apua.