Koulun pakko-Kalevalan me muistamme kaikki, vieläkö siitä irtoaa uutta ja kiinnostavaa?
"Kyllä vaan! Kalevalan kieli on ainutlaatuista maailmassa, se on sydämen ja laulun kieltä. Kalevalan henkilögalleriasta löytyvät elämän perushahmot niin kotona, naapurissa, yritysjohdossa kuin poliitikoissakin. Kalevala on myös tulkintojen historiaa; se ei koskaan lopu, se on myös tätä päivää", painotti Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Ulla Piela torstaina Kalevala-näyttelyn lehdistötilaisuudessa.
Tänään perjantaina, Kalevala-päivän aattona avautuu Helsingin sydämessä Ateneumissa uuden Kalevan 160-vuotisjuhlan kunniaksi yksi laajimpia kansalliseepoksestamme innoituksensa saaneen taiteen kavalkadi vuosikymmeniin. Elias Lönnrot julkaisi joulukuussa 1849 Kalevalan toisen laitoksen. Suppeampi vanha Kalevala ilmestyi 1835, joten se juhlii 175-vuotisjuhlaansa ensi vuonna.
Vienan Karjalan lauluaarteisto oli avautunut Lönnrotille ja muille runojen kerääjille, kun Suomen sota loppui 1809 Haminan rauhaan, jossa niin sanottu Wanha Suomi tuli takaisin Ruotsin aikaisen Suomeen yhteyteen. Suomalaisen identiteetin syntyä voi tutkia myös Kansallismuseossa, jossa on parhaillaan menossa Suomen sodan 200-vuotisjuhlanäyttely
Ateneumin kahdessa kerroksessa on esillä yli 200 Kalevalasta aiheensa ottanutta teosta lähes kuudeltakymmeneltä taiteilijalta.
Vanhat mestarit ovat päässet itseoikeutetusti Ateneumin toiseen kerrokseen, joka avautuu suoraan pääportaalin jälkeen. Siellä vierailijan vastaanottaa lähes neljä metriä korkea, R. W. Ekmanin Väinämöisen soitto, joka oli vähällä tuhoutua Vanhan ylioppilastalon tulipalossa vuonna 1978. Väinämöisen soitto on suurin maalaus, joka tunnetaan Suomen Kalevala-taiteesta.
Yläkerroksen vanhoja mestareita ovat Ekmanin lisäksi muun muassa Akseli Gallén-Kallela, Pekka Halonen ja Wäinö Aaltonen. Mutta löytyy sieltä nuorempaakin polvea, kuten Heikki W. Virolainen ja Hannu Väisänen.
Näyttelyn kuraattori Riitta Ojanperä kertoo, että näytteillä on Kalevala-taidetta kolmelta vuosisadalta.
Hän muistuttaa kolmivuotisesta urakastaan, ettei ole yhtä ainoaa Kalevalaa tai Ainoa. Ojanperän mukaan Akseli Gallén-Kallela on ilman muuta Kalevala-aiheisten maalausten jättiläinen. Esillä ovat luonnollisesti kolme suurta: triptyykki Aino-taru, Lemminkäisen äiti ja Kullervon kirous.
Uutta Kalevalan lähestymistapaa edustavat esimerkiksi Sirpa Alalääkkölän Aino-triptyykki, Mauri Kunnaksen koira-animaatio samasta teemasta, Kalervo Palsan Kullervo ja Pekka Hiltusen sarjakuva Väinämöisestä.
Kuva ja sävel
juhlivat yhdessä
Alakerran salit täyttyvät taiteilijapareista. Kalevalaseura tilasi kymmeneltä kuvataiteilijalta ja kymmeneltä oman aikamme säveltäjältä heidän näkemyksensä siitä, miltä Kalevala näyttää ja tuntuu korvissa 2009.
Kalevalan 50 runoa pilkottiin kymmeneen osaan ja jaettiin taitelijapareille, joihin kuului kuvataiteilija sekä säveltäjä. Kun näyttelyssä katsoo taulua, voi kuunnella samoihin runoihin sävellettyä musiikkia.
Säveltäjä Kalevi Aho on selvittänyt, että Kalevala-aiheisia sävellyksiä löytyy reilusti yli 500. Suurin osa sävellyksistä on tehty toisen maailmansodan jälkeen.
Taidemaalari Marjatta Tapiola ja säveltäjä Kimmo Hakola muodostavat yhden Kalevala-näyttelyyn kutsutuista taiteilijapareista. Hakola tunnusti olevansa pakko-Kalevalan lukija ja hänen piti ensin nollata koko teos. "Tein sävellystyötä Intiassa ja siellä Kalevalan musiikillinen maailma avautui ja minusta tuli Kalevalan ystävä."
Kalevala-näyttely Ateneumissa Helsingissä (Kaivokatu 2) 27.2.- 9. elokuuta 2009.