Pyykösjärven länsiranta on vihdoin saanut asemakaavan. Parin vuosikymmenen kaavaprosessi on sisältänyt monenlaista mutkaa. Vielä maanantaina se oli vaarassa lähteä kaupunginvaltuustosta uusintakierrokselle tekniseen keskuksen valmisteltavaksi.
Loppuvaiheessa asemakaava kiikasti enää Huvilatiellä asuvan Raili Mehtomaan tonttijakovaatimuksesta, josta tämä oli jo kaavan aiemmissa vaiheissa moneen otteeseen kirjelmöinyt.
Viime hetkiin asti asiasta käytiin neuvotteluja kaupungin ja Mehtomaan kanssa. Kompromissi kuitenkin löytyi ja "oikeus voitti", kuten Mehtomaa kokouksen jälkeen tilannetta kuvaili.
Ennen kokousta Mehtomaa oli ollut yhteydessä jokaiseen valtuutettuun. Viime vaiheessa hätiin ehti apulaiskaupunginjohtaja Matti Pennanen, joka kaivoi ratkaisun vastikään eduskunnassa hyväksytystä laista, jolla tonttijakoa voidaan helpottaa. Sen pohjalta löydettiin sopuratkaisu, ja kaupunginvaltuusto pääsi kuin pääsikin hyväksymään kaavan.
Mehtomaan sinnikkyys ei rajoittunut vain hänen omalle tontilleen, sillä alun perin pitkälti juuri hänen ansiostaan Pyykösjärven länsirannan asemakaavasta tuli nimenomaan vanhan huvila-asutuksen turva. "Parikymmentä vuotta sitten koko huvila-alue oli merkitty virkistysalueeksi", kertoo Mehtomaa.
Nyt hyväksytyn asemakaavan tavoitteena on vahvistaa rantavyöhykkeen vanhan huvila-alueen ominaispiirteitä ja säilyttää toisaalta väljä metsäinen rantamaisema. Lisärakentaminen sovitetaan osaksi nykyistä, pienimittakaavaista asuinympäristöä. Asumisen lisäksi asemakaavassa turvataan Pyykösjärven yleinen virkistyskäyttö.
Pyykäsjärven länsirannan asuinalue on syntynyt Tuirasta pohjoiseen menevän Huvilatien varrelle. Vuosisadan alusta lähtien sinne on rakennettu väljästi huviloita ja myöhemmin omakotitaloja. Huvilatien länsipuoli ja osa rantavyöhykkeestä on säilynyt rakentamattomana. Alakyläntien rakentamisen jälkeen Huvilatie on jäänyt alueen sisäiseksi tonttikaduksi ja kevyen liikenteen yhteydeksi.
Pääosa nykyisistä asuinrakennuksista on osoitettu asemakaavassakin asuinkäyttöön. Alueen kaavallinen rakenne, kiinteistöjako ja arvokkaimmat vanhat rakennukset - Rantakoskela, Leimuranta, Kesäranta ja Metsäranta - ja maisemallisesti merkittävä rantapuusto säilytetään.
Rantamaiseman säilyttämiseksi tontit jatkuvat rantaan saakka vakiintuneen tilanteen mukaisesti. Asemakaavaan on liitetty merkintä, joka velvoittaa tontinomistajat säilyttämään rantavyöhykkeen maisemapuuston.