Politiikassa ei ole menoa eikä meininkiä, vaikka vaalit ovat jo kahden kuukauden kuluttua. Sen takia draaman aineksiksi kelpaavat vuoden 2003 tapahtumat Anneli Jäätteenmäen eron syistä. Niillä Jäätteenmäki lämmittelee paluuta kotimaan politiikkaan.
Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki räjäytti pankin viikko sitten Iltalehden haastattelussa. Hän antoi ymmärtää, että hänen eronsa taustalla oli salajuoni Paavo Lipposen palauttamiseksi valtaan. Haastattelusta on poikinut poliittista puhetta joka päivälle.
Jäätteenmäki ilmaisi itseään tarkoituksellisen epämääräisesti. "Eräät demarit ovat kertoneet minulle, että kaiken takana oli tarkoitus palauttaa Paavo Lipponen pääministeriksi", hän totesi yksilöimättä lähteitään.
Tiedotusvälineet lähtivät hämmentämään soppaa ja tivaamaan lisätietoja. Kuva kesäkuun 2003 tapahtumista on täsmentynyt viikon aikana, mutta lopullista totuutta ei ole löytynyt. Monet sosiaalidemokraatit Lipposta, puheenjohtaja Eero Heinäluomaa ja puoluesihteeri Maarit Feldt-Rantaa myöten ovat dementoineet Jäätteenmäen väitteen.
Jäätteenmäki on saanut tukea keskustan puoluesihteeriltä Jarmo Korhoselta, joka on ajanut häntä eduskuntavaaliehdokkaaksi kuin käärmettä pyssyyn, mutta muut keskustavaikuttajat ovat vältelleet Jäätteenmäen tukemista ja suoraa väittelyä demareiden kanssa. Keskustan eliitti varoo pilaamasta hallituksen ilmapiiriä, mutta varovaisuuden taustalla on toinenkin syy: Jäätteenmäki ei nauti puolue-eliitin luottamusta eikä ole koskaan kuulunut sen muodostamaan sisäpiiriin.
Tälle porukalle sopi sosiaalidemokraattien tavoin juhannuksen alla 2003 se, että Jäätteenmäki jätti hallituksen ja myöhemmin syksyllä puoluejohtajan paikan.
Jäätteenmäen väitteeseen ja hänen eronsa syihin tuskin löytyy koskaan absoluuttista totuutta, koska sellaista ei yleensä ole politiikassa. On vain eri ihmisten näkökulmia ja totuuksia. Niiden pohjalta muodostuu suhteellisen hyvä kokonaiskuva, eivätkä Jäätteenmäen eron perussyyt ole muuttuneet miksikään.
Hän joutui jättämään pääministerin viran ensi sijassa siksi, että hän menetti omien toimiensa takia poliittisen luottamuksen hallituspuolueissa ja oppositiossa. Jollei hän olisi eronnut, hänet olisi todennäköisesti erotettu välikysymysäänestyksessä ilmaistuun epäluottamukseen. Ville Itälä ja Osmo Soininvaara ovat viitanneet tähän omissa kommenteissaan.
Siitä huolimatta Jäätteenmäen väite demarien halusta vaihtaa hänet Lipposeen ei ole täysin tuulesta temmattu. Eräät demarit eivät halunneet millään hyväksyä ja antaa hänelle anteeksi sitä, että hän otti niukan vaalivoiton "viekkaudella ja vääryydellä", kuten he sanoivat. Ilmaisu viittasi salaisiin papereihin, jotka Jäätteenmäki sai kotifaksiinsa Martti Manniselta tasavallan presidentin kansliasta ja joita hän käytti hyväksi television vaalikeskustelussa. Faksiepisodin loppunäytös tunnetaan hyvin. Manninen sai oikeudessa tuomion, mutta Jäätteenmäki vapautettiin syytteistä.
Katkerat demarit väittivät, että noiden tietojen käyttö ratkaisi vaalien voittajan. Jäätteenmäen vaalivoitto otti niin koville demarien keskuudessa, että osa heistä löi keskenään vetoa siitä, kuinka kauan tämä kestää pääministerinä. Hänen uskottiin joutuvan eroamaan jo ennen kesää. Uhoilun logiikka perustui siihen, että joku vetää nopeasti maton Suomen ensimmäisen naispääministerin jalkojen alta. Jäätteenmäki saattaa viitata haastattelussaan tällaisiin puheisiin. Itse pidin niitä vain jonkinlaisena epämääräisenä miehisenä uhona ja pettymyksen purkauksena. Ne eivät vaikuttaneet vakavalta aikeelta kaataa demokraattisissa vaaleissa valittu pääministeri.
Tosiasiatkin puhuvat Jäätteenmäen väitettä vastaan. Kun hän erosi, pääministerin salkku olisi voitu siirtää Lipposelle sopimalla siitä. Demarit pohtivat asiaa hetken, ja siitä puhuttiin ryhmäjohtajien kesken, mutta kummassakin ryhmässä tultiin nopeasti tulokseen, että oli parasta jatkaa entiseltä pohjalta. Muiden ratkaisujen riskit miellettiin liian suuriksi.
SDP:n ja keskustan kansanedustajat säikkyivät uusia vaaleja kuin ruttoa. Kun keskusta piti vielä tiukasti kiinni pääministerin salkusta, demarit taipuivat kiltisti siihen, että keskusta vaihtaa pääministeriä ja muuten jatketaan entiseltä pohjalta. Demarien uhoajilla ei ollut osaa eikä arpaa näissä keskusteluissa, ja siihen päättyi operaatio Lipponen -- jos sellaista oli koskaan ollutkaan.
Matti Vanhasen valintaan pääministeriksi ei sisältynyt enää erityistä dramatiikkaa. Mauri Pekkarisen tukijat jäivät vaille vastakaikua keskustan ryhmässä, vaikka vetosivat tämän kokemukseen. Hän ei kelvannut demareillekaan.
Vanhanen oli luonteva valinta keskustan varapuheenjohtajana, ja hänen asiantuntemuksensa katsottiin riittävän. Demareille oli erityisen tärkeää, että uudeksi pääministeriksi tuli luotettava ja vakaa Vanhanen.
***
Kari Nenonen, Oulun kaupungin lahja Helsingille, on aloittanut uudessa virassaan Husin toimitusjohtajana puhumalla terveydenhuollon asiakasmaksujen porrastuksesta tulojen mukaan. Idea on herättänyt ansaittua huomiota, mutta siinä on yksi vakava pulma. Ajatus on jo toteutettu Suomessa progressiivisen tuloverotuksen avulla.