Kaleva on saanut kaksi luotettavana pidettävää kertomusta esimerkkitapauksista, joissa Suomen Asianajajaliiton ehdottomasti ja yksiselitteisesti kieltämää asiakkaan kalastelua olisi harrastettu.
Tapaus numero yhdessä kaksi miestä Oulun seudulta meni rahanpuutteessa asianajotoimistoon pyytämään rahaa sillä ehdolla, että he järjestävät asianajajalle taas töitä. Asianajaja antoi miehille parisataa euroa ja töitä löytyi parin viikon sisään. Asianajaja laskutti tuhansia euroja heidän avustamisestaan poliisitutkinnassa ja myöhemmin käräjäoikeudessa.
Tapaus kahdessa pohjanmaalainen mies sai käräjäoikeuden ulkorappusilla asianajajien palkkioista osansa "tupakkarahaa" sellaisella sopimuksella, että seuraava juttu on jälleen hänen asianajotoimistonsa hoidettavissa.
Tämäntyyppisten päämiehelle maksettavien palkkiohyvitysten sanotaan olevan hyvin tiedossa vankiloissa ja väitteiden mukaan niiden kerrotaan hyvää vauhtia yleistyvän.
Etelä-Suomessa on toiminut kahden entisen vangin pyörittämä yritys, jolla oli palkkalistoillaan myös liittoon kuuluva asianajaja. He markkinoivat palveluitaan yleisesti vankiloissa. Kumpikaan yrityksen vetäjistä ei ollut asianajaja.