Seinäjoki
Ropoteatteri Tikkurilasta katseli maailmaa vankilan kaltereiden takaa Kristian Smedsin näytelmässä Kovan onnen enkeli.
90-luvun puolivälissä kirjoitetun kappaleen pääosissa ovat vankien auttajaksi kutsumuksen saanut uskon nainen Mathilda Wrede ja poliittinen vanki, kirjailija Elvi Sinervo.
Näiden omapäisten naisten elämät leikkasivat ajallisesti vain vajaan parinkymmenen vuoden ajan 1910- ja 20-luvulla. Smeds on rakentanut näytelmän, jossa heidän kohtaloidensa otoksista rakentuu keskustelunomainen kudos.
Tekstissä risteillään ajassa 1800-luvun puolelta 1940-luvulle ja siirrytään kitkattomasti Turun lääninvankilasta Ukko Kolin korkeimmalle laelle.
Lukemattomia Sinervoita
Ropoteatterin hyvin nuoret näyttelijät antautuvat tuoreesti ja koskettavasti vankilan suljetussa maailmassa vaikuttavien määrätietoisten naisten tulkeiksi.
Ohjaajakaksikko Rosa-Maria Perä ja Pauliina Saviranta ovat jakaneet Sinervon roolin kolmeksi, mikä vielä korostaa kirjailijan käymää sisäistä kamppailua vankeuden hajottavassa tilassa.
Vankilakirjeenvaihdossaan Sinervo luonnehtiikin, että sellissä on lukemattomia Sinervoita.
Mathilda Wrede on keskiössä myös Jussi Kylätaskun näytelmässä Haapoja, jonka Kajaanin kaupunginteatterissa ohjaajana työskentelevä Samuli Reunanen ohjasi Lapin ylioppilasteatterille ennen teatterikouluaikaansa.
Smedsin näytelmässä keskitytään paremmin tähän aikansa käytännölliseen ihmisoikeustaistelijaan yksilönä. Kaari kulkee kutsumustaan etsivästä 19-vuotiaasta hänen viimeiseen päiväänsä maan päällä.
Ropoteatterilaiset eivät esittele meille naisia kansakunnan kaapin päältä vaan elävät, rakastavat ja vihaavat poikkeusyksilöt.
Adrenaliini
hallussa
Helsingin ylioppilasteatteri on lähtenyt vaikealle tielle tutkimaan soturin tietä kungfutselaisessa ajattelussa.
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Minna Harjuniemen teksti Adrenaliini pohjautuu Miyamoto Musashin kirjaan Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys.
Kaksituntinen esitys on kaksikielinen. Siinä puhutaan suomea kun siteerataan Musashia suoraan ja sianjapania kun esitetään 1600-luvun uskonnollis-filosofista soturikoulutusta.
"Opetusnäytelmä" liikkuu itämaisten taistelulajien juurilla, karaten ja kendon maailmassa. Siinä päästään samurai-koulun salattuun maailmaan seuraamaan kuudentoista kokelaan ja opettajan vaellusta ja kompastelua soturin tiellä.
Vastaanottajan vaikeutena on aistia, kuinka vakavissaan ylioppilasteatterilaiset kulkevat soturin uhrautuvalla ja askeettisella polulla.
Omakeksimän, energisen japanin kielen imitoiminen jo sinänsä on huvittava ja vieraannuttava efekti. Assosiaatiot heittyvät suosittuihin kungfu-elokuviin, jotka äärimmillään ovat ällistystä lisäävien trikkiefektien ryydittämiä.
Esitys on keskittynyt, hetkittäin varsin sisäistynyt. Se tutkii ihmisessä vellovan adrenaliinin hallintaa - välillä aika kieli poskella. Adrenaliini on hauska näyttämökokeilu, jossa on hartaampi tunnelma kuin karatesalilla.
Virkamies-
humppaa
"Kun tämä ole tanssiteos eikä musikaali niin tämä on tanssikaali", luonnehtii rovaniemeläinen kansantanssinopettaja Pia Semeri ulvilalaiselle Ulpu ry:lle koreografioimaansa esitystä.
Teksti on Satakunnan taidetoimikunnan pääsihteerin kirjoittama. Semeri dramatisoi tarinat tanssiksi.
Salkkukansan tarinoita on virkamieskynästä lähtöisin ja kertoo virkamiehistä. Mutta se on hyväntuulinen ja hauska.
Esitys on läpisoitettu. Siinä mennään virkamieshumppaa, jakkupukusalsaa ja verkottumisflamencoa.
Sisältönä on tehdä salkuista asiaa. Esitystä itseään siteeraten se on "muodollisesti kunnossa ja sisällöllisesti koherentti".
Toivottavasti Rovaniemelle jälleen kotiutunut ja Siepakoissa opettava Semeri löytää omalta paikkakunnaltaan käyttöönsä vastaavan teatteri- tai tanssiporukan. Tämä tällainen menee yleisöön kuin häkä.
Vangin ja soturin tietä tutkivat, yksilö- ja mentaalihistoriaan sukeltavat näytelmät kohosivat kiinnostavimmiksi aikaisempaa myöhäisemmässä Harrastajateatterikesässä. Samoin nykyisin taas Rovaniemellä vaikuttavanPia Semerin koreografioima "tanssikaali"Salkkukansan tarinoita.