Sosiaalityön erityisasiantuntija Raimo Ojanlatva kirjoitti Kalevaan 18.7. vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisista kuljetuksista. Nämä päätökset on tehty varmasti huolella, luvut täsmäävät ja toimintamalli tuo kaupungille isot säästöt.
Mutta kun lukujen ja hienolta näyttävien kaavojen takana on ihan oikeita ihmisiä. Ihmisiä, jotka kulkevat pyörätuoleilla, eivät ehkä kuule, näe tai osaa puhua, ymmärrä. Mutta ovat silti ihmisiä, jotka ansaitsevat inhimillisen ja turvallisen elämän.
Uusi taksikäytäntö ei ota huomioon, että jotkut tutut taksit huolehtivat asiakkaalle vaatteet päälle ennen lähtöä, auttavat vessassa käynneissä ynnä muuta.
Ojanlatva kirjoittaa, että matkapalvelukeskus palvelee tekstiviesteillä tai soittamalla ympäri vuorokauden. Otatko huomioon, että voi olla, ettei vammainen tiedä tai muista omaa osoitetta? Kommunikointi sekä puhumalla, että kirjoittamalla on haastavaa.
Varsinkin kun kaupunki säästää myös henkilökohtaisen avustajien määrässä, se tekee taksin tilauksista tuolloin toivottoman. No, onhan sekin tietysti kaupungille yhdenlaista säästöä, kun nämä ihmiset jäävät kotiin...
Entä taksien määrä? Itse käytän pyörätuolia ja invataksia. Koskaan puheluuni ei ole vastattu alla 20 sekunnissa! Ojanlatvan mukaan 90–95 prosenttiin puheluista vastataan alla viidessä minuutissa.
Miten minä satun joka kerta tuohon 5–10 prosentin sisään, kun odotusaikani on 15–40 minuuttia! Plus taksin odotus noin 45–60 minuuttia. Ei siinä tehdä nopeita liikkeitä suuntaan eikä toiseen.
Viime viikolla minua tuli hakemaan niin pieni auto, että jos olisin ollut yhtään isompi (162 cm), pää olisi osunut kattoon. Ramppi, josta minut työnnettiin autoon oli niin jyrkkä, että painava matkustaja olisi jäänyt jo sen takia ulkopuolelle.
Entä silloin, kun hakemaan tuli noin 70-vuotias "pappa", jolla ei ollut navigaattoria (liekö tuota olisi osannut käyttääkään). Joka kysyi ensimmäisessä risteyksessä tietä kohteeseen. Jos puhuminen olisi ollut ongelma tai kadut outoja, matkaan olisi tullut mutkia…
Toivoton aikataulu kyytien järjestämisessä stressaa myös kuskeja. Jos asiakas kerran viikossa tilaa taksin käyttämään häntä esimerkiksi kauppahallissa, johon on aikaa tilattu 45 minuuttia, ja kun kuski tulee 30 minuuttia myöhässä hakemaan, hallissa ollaan siihen aikaan, kun pitäisi olla jo seuraaavaa hakemassa. Taksikuski on syytön, mutta saa haukut ja moitteet ensimmäisenä päällensä.
Uusi aikataulu ei huomioi vaatteitten auttamista tai mitään ”inhimillistä” viivästystä asiakkaan luona. Kuskin on mentävä myöhässä, ihmiset myöhästyvät esimerkiksi elokuvista tai pankin neuvottelusta. Avustajat eivät pääse ajallaan omiin menoihin, kun ovat vammaisen kanssa kyytiä odottamassa. Myöhästymisketju on loputon ja vaikuttaa monen ihmisen asioihin.
Järjestelmä ei vaan käytännössä toimi. Mielestäni päättäjien tulisi itse toimia invataksin kuljettajana vähintään puoli vuotta. Asettua systeemin sisään ja kokeilla oikeasti toimiiko se ja mitä muutoksia tehdään. Sen jälkeen voi sanoa, että asiaan on perehdytty.
Tämä ei ole turhaa vouhotusta ja valitusta, vaan oikeasti vammaisen ihmisen silmin asiaa katsomista.
Totuus on, että taksimuutos vaikeuttaa monen ihmisen elämään ja jopa syrjäyttää heidät jäämään kotiin. Joka on äärettömän surullista.
Johanna Valoma
erityisasiantunteva matkaaja
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.