Vammaisiin naisiin kohdistuu väkivaltaa enemmän kuin ei-vammaisiin naisiin. Tarkkoja tilastoja asiasta ei ole, mutta asiantuntija-arvioiden mukaan vammainen nainen joutuu 2-10 kertaa yleisemmin väkivallan teon uhriksi terveisiin kanssasisariinsa verrattuna, tamperelainen psykologi Katri Koskinen sanoo. Hän alusti aiheesta keskiviikkona Oulun Seudun Vammaishistorian Yhdistyksen 10-vuotisjuhlaseminaarissa.
Vammaisten naisten kohtaama väkivalta on noussut esiin yleisemmin vasta viime vuosina eri puolilla maailmaa. Aihe on edelleen arka ja se pyritään monissa kulttuureissa kieltämään tai vaikenemaan olemattomaksi. Koskisen mukaan asiasta on kuitenkin erittäin tärkeä puhua.
Vammaisen naisen kokeman väkivallan yleisiä muotoja ovat fyysinen, psyykkinen, seksuaalinen ja taloudellinen väkivalta.
Yleisimmin väkivaltaa vammaiselle naiselle tekee avio- tai avomies, joiden osuus tietoon tulleista tapauksista on yli kolmannes. Vieraiden osuus väkivallanteoista on reilu neljännes ja vanhempien noin 15 prosenttia. Melko yleistä on myös avustajien, palvelujen tarjoajien ja henkilökohtaisten avustajien tekemä väkivalta.
Syynä asenteet
Vammaisten naisten kohtaaman väkivallan yleisyyden taustalla vaikuttavat samat seikat kuin vammaisten syrjimisessä yleensä.
"Kanadassa tehdyn tutkimuksen mukaan syynä väkivallan suuremmalle esiintymiselle vammaisia naisia kohtaan ovat vammaisuuteen kohdistuvat asenteet", Koskinen siteeraa. Vammaisia pidetään vähemmän älykkäinä ja kohdellaan siksi kuin lasta.
"Vammaisia naisia pidetään ei-seksuaalisina, riippuvaisina ja passiivisina olentoina", Koskinen huomauttaa tutkimustuloksiin viitaten.
Vammaisuus näkyy myös uskottavuudessa. Esimerkiksi oikeudessa vammaisia voidaan pitää epäluotettavina todistajina varsinkin silloin, kun heillä on kommunikointivaikeuksia.
Myös yleiset naisiin kohdistuvat kauneusihanteet syrjivät vammaisia.
Vaikea puolustautua
Vammaisen naisen aseman tekee väkivallan suhteen terveitä heikommaksi vaikeus puolustautua. Sen katsotaan lisäävän väkivallan todennäköisyyttä.
Altistava tekijä väkivallalle voi olla myös vammaisen naisen tietämättömyys oikeuksistaan ja apumahdollisuuksista. Tietämättömyyden taustalla on monissa maissa heikko koulutustaso. Usein vammainen on myös taloudellisesti riippuvainen pahoinpitelijästään.
Väkivaltaa kokeneet naiset tarvitsevat apua, mutta sitä ei ole joka paikassa helppo saada. Kaikki eivät tarvitse terapiaa, vaan monet löytävät oman selviytymisstrategian. Usein neuvonta-apu voi riittää.
Kun vammainen haluaa terapiaan, sopivaa terapeuttia ei välttämättä löydy. Vammaisten naisten kokema väkivalta voi myös olla terapeutille vierasta.
Jotta väkivaltaa voitaisiin ehkäistä, tulisi vammaisten tyttöjen kanssa puhua seksuaalisuudesta koulussa.
Asiaa tulisi Koskisen mukaan viedä Suomessa eteenpäin myös yhdessä naisjärjestöjen, turvakotien ja väkivaltaprojektien kanssa.