Oulun kaupungin vammaispoliittinen ohjelma sisältää tulevaisuuden toiveita ja tavoitteita, jotka eivät aina näy käytännön toimina. Tätä mieltä on esimerkiksi Juhani Pukki, Kynnys ry:n hallituksen oululaisjäsen.
"Raha ei riitä kaikkeen. On vaikea kysymys, mihin se pitäisi kohdentaa", Pukki myöntää.
Hänen mielestään tiedottamisen kehittäminen on asialistan kärkipäässä, koska yli puolet vammaisista ei tiedä lainmukaisia oikeuksiaan.
Juhani Pukki nostaa esille myös paljon keskustelua herättäneen vammaisten matkojen yhdistämiskeskuksen eli "Mykin" toiminnan, joka alkoi Oulussa kesällä.
"Oma elämä pitää aikatauluttaa tarkasti, esimerkiksi kuinka kauan menee asiointiin. Se on häirinnyt minua henkilökohtaisesti", Pukki toruu.
Myös osa vammaisista kokee yhdistettyjen kyytien haittaavan heidän yksityisyyttään.
Vammaispoliittinen ohjelma saatiin Ouluun syksyllä 2002, ja sen tavoitteena on edistää kaupungin vammaisten samanarvoisuutta ja mahdollisuutta täyteen kansalaisosallistumiseen. Oulun läänin kunnissa vammaisohjelmat ovat vielä harvinaisia.
Ohjelman toteutumista arvioiva seminaari järjestettiin perjantaina Aleksinkulmassa, jonne osa ilmoittautuneista hallintokuntien edustajista jätti kuitenkin saapumatta. Paikalla olleet antoivat ymmärtää, että ohjelma on otettu huomioon.
Keskustelua käytävä
Kynnys ry:n aluesihteeri ja Oulun vammaisneuvoston sihteeri Marjut Korjola korostaa, että ohjelman toteuttaminen vaatii eri hallintokuntien yhteistyötä.
"Yhteiset ratkaisut palvelevat kaikkia kaupunkilaisia. Vammaisten asiaa ei pidä pitää erityisongelmana, vaan se voidaan ottaa huomioon laajemmassa aluesuunnittelussa."
Korjolan mielestä on tärkeää, että seuranta- ja keskustelutilaisuuksia järjestetään. "Ihmiset oppivat, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Myös järjestöt ovat olleet vähän arkoja."
Marjut Korjola katsoo, että ongelmallinen asia on esimerkiksi kuurojen tulkkipalvelujen vähäisyys niin Oulussa kuin koko valtakunnassa. Hän ruotii myös rakentamiseen ja liikkumiseen liittyviä hankaluuksia.
"Oulussa puhuttaa se, miten vammaiset pystyvät liikkumaan kuin muut kaupunkilaiset. Samoin se, onko vaikeavammaisille avustajapalveluja."
Vammaisten opiskelumahdollisuuksien kehittämisessä on Korjolan mukaan vielä paljon tekemistä, vaikka erityisopetusta tarvitsevat on huomioitu hyvin peruskouluissa. Esimerkiksi ammattiopinnoissa ei saisi tulla eteen sellaista tilannetta, että koulutukseen päässyt henkilö ei voi osallistua opetukseen, koska ei saa tarvitsemiaan palveluja.
Korjola toteaa, että määrärahojen poliittisessa kohdentamisessa nousevatkin esille ne arvot, joilla kaupungin palveluja rakennetaan.
Vammaispalvelujen laadun kunnittaiset erot ovat suuria, kertoo tutkija Jorma Kurkinen Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta. Hän muistuttaa, että seudullinen yhteistyö lisääntyy.
Tyytymättömyyttä aiheuttaa esimerkiksi tilapäisen koti- ja hoitoavun sekä kuljetus- ja asumispalvelujen riittämättömyys.
Oulun vammaispalvelupäällikön Lea Järvenpään mielestä huonolla tolalla on myös vammaisten työllistyminen. Hän odottaakin, että valmisteltava laki sosiaalisista yrityksistä tuo siihen parannusta.