Oulu Paikalliset vammaisneuvostot ovat liian kilttejä, eivätkä saa aikaan niin paljon kuin voisivat, sanoo Valtakunnallisen vammaisneuvoston (VANE) pääsihteeri Kalle Könkkölä.
"Vammaisneuvostojen rooli voisi olla merkittävämpi. Valtaosassa neuvostoja ei saada kaikkea irti", Könkkölä murehtii. Oulun seudun vammaisneuvostojen toimintaa Könkkölä ei erikseen arvioi vaan puhuu yleisesti. Viesti on kuitenkin kaikille sama.
Syynä vammaisneuvostojen alitehoisuuteen Könkkölä pitää sekä kuntien nuivaa asennetta että vammaisten itsensä turhaa arkuutta. Ensi vuonna vietetään valtakunnallista vammaisten vuotta ja silloin paikallisia vammaisneuvostoja kannustetaan olemaan rohkeammin yhteydessä kuntien päättäjiin.
"Jotkut voi sanoa sitä lobbaukseksi, mutta minusta se on parempien yhteyksien luomista kuntiin"; Könkkölä huomauttaa.
Epäkohtiin puututaan
Haukiputaan vammaisneuvoston puheenjohtaja Atri Kuivala sanoo, että neuvoston työ on ollut hitaasti edistyvää pioneerityötä. Kaikki on kiinni neuvoston omasta aktiivisuudesta; jos neuvoston kokoukset ovat kahvinjuontitilaisuuksia, ei kannata odottaa suuria saavutuksia. Kunnan päättäjät oppivat vähitellen hyödyntämään neuvostoa, jos neuvosto itse toimii aktiivisesti.
"Olemme pyrkineet parantamaan epäkohtia, esimerkiksi olemalla mukana uimahallin suunnittelussa", Kuivala kertoo.
Optimitilanne olisi, jos vammaisneuvosto pääsisi mukaan jo rakentamissuunnittelun alussa. Kuivala haluaisikin "pistää arkkitehtien persuksiin piikin", joka pitäisi heidät kuukauden pyörätuolissa. Tämä auttaisi arkkitehtejä ymmärtämään esteettömän rakentamisen hyödyt.
"Esteetön rakentaminen palvelee myös muita kuin vammaisia, esimerkiksi vanhuksia ja lapsiperheitä."