Kadehdittavia ovat ne, jotka nukahtavat ennen kuin ehtivät kissaa sanoa. Jos suomalaisista puhutaan, näitä onnenpekkoja köllöttelee vällyjensä alla nelisen miljoonaa. Meille muille on langennut kipinämikon rooli.
Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim tietää, että unettomuudesta kärsii vuoden aikana joka kolmas aikuinen. Stanfordin yliopiston teettämän tutkimuksen mukaan unettomuus on Suomessa jopa kaksi kertaa yleisempää kuin Ranskassa, Englannissa, Saksassa ja Italiassa. Journalistiliiton uunituoreesta tutkimuksesta puolestaan selviää, että nuorista toimittajista neljäsosa käyttää uni- tai masennuslääkkeitä, ja liian vähän nukkuu liki 40 prosenttia.
Karuja lukuja, pitkiä öitä ja läjäpäin lääkkeitä. Miksi me pyörimme, kun muut nukkuvat? Miksi valvovien puolue kasvaa? Miksi aivojen valo ei sammu?
Unihäiriöiden takana on säkillinen syitä. Jokaiselle lakananrullaajalle löytynee omansa. Unet ottavat helposti nokkiinsa stressistä, huolista, päihteistä, sohvalla vetelehtimisestä ja sairauksista.
Myös väärä lämpötila, kuorsaava kumppani tai lattialla tuhnutteleva koira häiritsevät, kuten huonot patjat, epäsopivat tyynyt tai kinttuihin takertuvat yövaatteet.
On esitetty, että sähkövalon syttymisen myötä ihmisen luontainen rytmi otti ja sekosi. Moderni-ihminen alkoi nukkua vähemmän. Paljon mahdollista.
Teoria tulee aina mieleen mökkeillessä. On hiljaista ja pimeää. Takassa rätisee, tuli lämmittää ja rauhoittaa. Olo tuntuu oikealta. Ikiaikainen geeneihin koodattu tulehen tuijottelu palauttaa tilaan, johon meidät lie tarkoitettu.
Unettomuus on riesa vailla vertaa. Unetonta ymmärtää vain toinen samanmoinen. Ja onneksi jokunen lääkäri. Uniongelmat ovatkin yksi keskeisistä terveydenhuollon haasteista ja laajeneva rahareikä kansantaloudessa.
Unettomuus aiheuttaa sairauslomia, tehottomuutta, virheitä työssä sekä sosiaalisia ongelmia. Ihminen, joka toistuvasti jää ilman tarvitsemaansa lepoa on uupunut, ärtynyt ja haluton; vaikea kumppani, se naama nurinpäin haahuileva "hankalaväisänen".
Ja seuraava tiedoksi ystäville, tuttaville ja kaikkitietäville kylänmiehille. Harva meistä unettomista on kiusallaan tai tyhmyyttään nukkumatta. Uskokaa pois, krooninen unettomuus on ihan oikea ongelma, mikä ei niin vain häviä lämpimällä maidolla, villasukilla, liikunnalla, sängyn pyhittämisellä nukkumiselle, lampailla, luontaistuotteilla, tahdonvoimalla, venäläisen kirjallisuuden klassikoilla, terveellisellä ruoalla tai päähän taputtelulla. Eikä välttämättä edes lääkkeillä.
Edellä listatut neuvot ovat hyviä ja ennen kaikkea hyvää tarkoittavia. Kroonikkoa ne kuitenkin vain ärsyttävät. Kyllä, kyllä, kokeiltu on, mutta mikään ei toimi. Tätä on monen hyväunisen mahdoton ymmärtää ja hyväksyä. Uneton kokee, että häntä pidetään luulosairaana tai ainakin vähän tomppelina.
Unettomuudesta tulee helposti kierre. Kaikki voi periaatteessa olla hyvin, mutta armahtava uni ei silti tule. (Eikä se muuten tule, vaikka te hyväuniset väitättekin, että kukaan ei voi pyöriä sängyssä tunteja nukahtamatta.) Nukahtamattomuuden pelosta kasvaa niin iso, että jo se itsessään voi karkottaa unen. Ja kun ei saa nukuttua, ei jaksa urheilla tai miettiä syömisiään. Arki on raskasta. Tulee syyllisyyttä, stressiä, huolia. Uni karkaa yhä kauemmas.
Doping onkin tässä lajissa laajamittaista. Se tasaa hetkellisesti puntteja painikaverin kanssa, tekee liki mahdottomasta mahdollisen. Jatkuva lääkkeiden syönti ei ole ehkä pidemmän päälle hyväksi, mutta ilmankin on vaikea olla. Kuten eräs lääkäri joskus sanoi: "Pääasia, että saa nukuttua. Muuten ei jaksa."
Joku viisas on keksinyt puhua unenlahjoista. Juuri sitä hyväunisuus on. Lahja.