Poliisi pysäytti tänä juhannuksena yli 600 rattijuoppoa, joista yli puolet ajoi autoa pelottavan vahvassa humalatilassa. Poliisin on syytä tehostaa valvontaa, sillä vain kiinnijäämisen riski estää humalaista tarttumasta rattiin.
Keskikesän juhla päättyi ikävästi maanteillä. Poliisin haaviin jäi 600 rattijuoppoa. Huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että näistä liikenneturvallisuutta väheksyvistä humalaisista yli puolet puhalsi törkeän rattijuopumuksen ylittävän lukeman eli yli 1,2 promillea. Valistus on tärkeää, mutta siinä on yksi ongelma: se ei tunnu menevän perille millään. Siksi ainoaksi keinoksi jää valvonnan tehostaminen, sillä kiinnijäämisen riski on tehokkain tapa torjua rattijuopumusta.
Juhannuksen valvonta on juuri esimerkki poliisin tehovalvonnasta. Törkeitä rattijuopumustapauksia löytyi paljon, koska poliisi sai kiinni rattijuoppoja yleisön vihjeiden perusteella. Horjuvat kuljettajat näkyvät ja kuuluvat. Kyse on pienestä ryhmästä, jolle järkipuhe ei mene perille. Onneksi kansalaiset reagoivat.
Vaikka rattijuoppojen määrä ei liikenteessä ollut juuri suurempi kuin edellisenä juhannuksena, kertoo se karua kieltä siitä, mihin suuntaan olemme menossa. Terassikelit lisäävät aina rattijuoppojen määrää. Selvä merkitys on viranomaisten mukaan myös vuosi sitten tehdyllä alkoholiveron laskulla, mutta piikkejä on ollut muulloinkin kuten keskioluen vapautumisen vuosina ja 80-luvun taloushuuman aikana. Tutkijat ovat arvioineet rattijuoppojen aiheuttamien onnettomuuksien lisääntyvän jopa 10-20 prosentilla halvan viinan takia, jollei mitään tehdä. Tällä hetkellä joka viidennessä liikenneonnettomuudessa rattijuoppo on mukana.
Korkeimman oikeuden linjaus, jonka mukaan moninkertainen rattijuoppo voi menettää autonsa valtiolle, saattaa hillitä menoa. Viikko sitten tehtyä päätöstä perusteltiin sillä, että kyseiselle henkilölle aikaisemmin tuomitut rangaistukset ja ajokiellot eivät ole saaneet häntä lopettamaan humalassa ajoa.
Tehovalvonta onainoa keino myös siksi, että yleinen tietoisuus kiinnijäämisen riskistä säilyy. Liikennejuopumusten kohdalla piilorikollisuus on nimittäin erityisen suurta. Rattijuoppo pääsee pääsääntöisesti kuin koira veräjästä. Tämä vahvistaa tekojen toistumista, ja siksi rattijuopumus on vaikeasti ehkäistävä turvallisuusongelma.
Arvioiden mukaan rattijuoppo voi ajaa 200 kertaa ennen kuin jää kiinni. Etenkin syrjäisillä sivuteillä kaasuttelevat humalaiset onnistuvat kerta toisensa jälkeen väistämään poliisin haavin. Lapissa rattijuoppojen suhteellinen osuus tiellä liikkujista on suurempi kuin muualla maassa.
Rattijuopot ovat usein alkoholin suurkuluttajia, mutta ratin takana saattaa istua myös krapulainen tai muutaman lasillisen nauttinut keskivertokansalainen. Kun alkoholia on tarjolla joka paikassa, kiusaus lähteä ajamaan maistelleena lisääntyy.
Vakavien onnettomuuksien perusteella rattijuopumus on nuorten kuljettajien rikos. 18-24 -vuotiaita on liikenteessä todetuista rattijuopoista alle 10 prosenttia. Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa heidän osuutensa on jo 30 prosenttia. Nuoret eivät ole riskiryhmä siksi, että he ajaisivat erityisen paljon humalassa, vaan siksi, että kokemattoman kuljettajan toiminnot häiriintyvät alkoholin vaikutuksesta enemmän kuin sellaisen, joka on istunut auton ratissa vuosikausia.
Se, että Keski-Euroopassa ajetaan ravintolaillan jälkeen autolla kotiin, ei ole mikään puolustus. On aina parempi nousta rattiin vesiselvänä kuin lasillisen jälkeen.