Useiden viranomaisten tehtävänä on valvoa, että yritykset ja yhteisöt toimivat lakien, asetusten ja hyvän hallinnon edellyttämällä tavalla. Valvonta toimii kuitenkin huonosti.
Finanssivalvonta Fiva puuttui tällä viikolla työeläkeyhtiöiden hallintoon. Selvityksissään Fiva havaitsi useita puutteita ja hallinnon sisäiseen valvontaan liittyvää leväperäisyyttä.
Tämä kaikki tapahtui vasta sen jälkeen kun tiedotusvälineet olivat nostaneet esille Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen ja työeläkeyhtiö Ilmarisen väliset asuntokaupat sekä muita yritysten välisiä kytköksiä.
Finnairin ja Ilmarisen keskinäinen puuhastelu osoittautui paljon odotettua laajemmaksi. Vaikka ainakaan vielä ei ole voitu osoittaa, että lakia olisi suoranaisesti rikottu, on kuitenkin liikuttu hyvän hallinnon harmaalla alueella.
Monet yritykset ovat johtajiensa hallitus- ja hallintoneuvostojäsenyyksien kautta niin sidoksissa toisiinsa, että on herännyt epäilys korruptioon viittaavan hyvä veli -verkoston olemassaolosta.
Toiminnan läpinäkyvyyden kannalta on tärkeää, että Finanssivalvonta puuttui yhtiöiden hallintojen tekemisiin. Herää vain kysymys, miksi tähän ei ole puututtu aikaisemmin. Miksi vasta julkinen kohu saa viranomaiset liikkeelle ja ottamaan kantaa epäilyttävään toimintaan? Fiva ei ole tästä suinkaan ainoa esimerkki.
Selitykseksi ei riitä enää resurssipula, jota niin usein tarjotaan. Valvonnan on yksinkertaisesti terästäydyttävä.
Me suomalaiset haluamme mielellämme esiintyä lainkuuliaisena kansana, jonka tekemiset kestävät päivänvalon. Olemme olleet ylpeitä siitä, että Suomi on ollut kansainvälisissä korruptiotilastoissa puhtaimpien joukossa.
Itsetyytyväisyyteen ei saa tuudittautua. Useat esimerkit viime vuosilta osoittavat, että asiat ovat monessa kohtaa paljon huonommalla tolalla kuin ulospäin näyttää.
Taannoinen vaalirahoituskohu oli valaiseva esimerkki tästä. Valelääkärijupakka paljastui tavalla, joka kertoo vähintäänkin ammottavista aukoista valvonnassa. Valvonta on ilmiselvästi pettänyt myös Sotkamossa sijaitsevassa Talvivaaran kaivoksessa. Se on voinut laskea rauhassa jätteitään ympäristöön yli sallittujen määrien.
Eläintensuojelussa on tämän tästä paljastunut pahoja laiminlyöntejä.
Kokonaan oma lukunsa on niin sanottu harmaa talous, joka rehottaa etenkin rakennus-, kuljetus- ja ravintola-aloilla. Sitä ei tunnuta saatavan millään kuriin.
Temppuja tehdään, mutta ihmetystä herättää, ettei mikään näytä tehoavan. Joku ilmiselvästi hyötyy tästä tilanteesta.
Jos olisimme lainkuuliaisia, viranomaisvalvontaa ei tarvittaisi. Yritykset, yhteisöt ja kansalaiset hoitaisivat itse valvonnan. Tähän suuntaan valvontaa on kehitettykin, mutta selvästikään se ei toimi.
Herää kysymys, miksi viranomaisvalvonta ei pelaa. Julkisuuteen ei toki tule kaikkea sitä hiljaista työtä, jota tehdään. Mutta paljastuneet epäkohdat osoittavat, että valvonnassa on monella suunnalla suuria puutteita.
Ilmeisesti tähän maahan tarvitaan vielä yksi valvova viranomainen, jonka tehtävänä olisi huolehtia, että valvovat viranomaiset valvovat. Kukahan sitä valvoisi?