Kolumni

Valvoi Oyj

Eduskunnalla on uuden ydinvoimalan rakentamispäätöksessä niin paljon sananvaltaa ja valtio on muutenkin sopassa niin korviaan myöten, että mahdollista tulokasta voidaan pitää valtion laitoksena ja vaikka nimetä Valvoi Oyj:ksi.

Eduskunnalla on uuden ydinvoimalan rakentamispäätöksessä niin paljon sananvaltaa ja valtio on muutenkin sopassa niin korviaan myöten, että mahdollista tulokasta voidaan pitää valtion laitoksena ja vaikka nimetä Valvoi Oyj:ksi.

Kun katsoo miten valtion laitoksille yleensä käy, ydinvoimalastakaan ei tarvinne pitkään huolehtia. Jonakin autereisena aamuyönä valtio myy osuutensa pois, me veronmaksajat saamme hirvittävän kasan miljardeja ja kaupanpäällisiksi pääsemme vastuusta. Jos ydinvoimala poksahtaa yksityisessä omistuksessa, sehän ei meille kuulu. Joku yritysjohtaja siinä saattaa vähän loukkaantua ja lähteä ovet paukkuen, mutta omapahan on syynsä.

Onkin jo tässä vaiheessa aika ruveta salaa miettimään, kuka ostaisi valtiolta siivun vähän käytetystä ydinvoimalasta. Kone-yhtiö sitä tuskin ostaa, kun se ehti ostaa jo Partekin toiseksi jalakseen, kuten Antti Herlin ilmoitti. Kukapa kolmea jalkaa tarvitsisi? Toinen nosturifirma Konecranes jäi nuolemaan näppejään Partekin kanssa, joten sillä saattaisi olla patoutuneita ostohaluja, mutta mahtavatko rahat riittää, sillä kyllä meidän pitää ydinvoimalasta sentään enemmän saada kuin Partekista.

Sitten ovat tietysti ruotsalaiset, joille voi yleensä myydä mitä tahansa Sonerasta Nikita Joakim Fouganthineen. Ydinvoimalaa he eivät kuitenkaan uskalla ostaa, koska menivät jo ajat sitten lupaamaan, että purkavat entisetkin pois. Vai ostaisivatko he sittenkin uuden myllyn purettujen tilalle? Se kannattaa ainakin selvittää.

Kotimaisista vaihtoehdoista tulee mieleen esimerkiksi Vihreä liitto, joka voisi hyvinkin sijoittaa parin vuoden puoluetuet ydinvoimalan ostamiseen. Kysymyksessä olisi ns. vihamielinen valtaus oman edun tavoittelemiseksi. Tarkoituksena olisi kohtsillään lyödä hankinta lihoiksi, eli antaa potkut työntekijöille ja sulkea koko laitos, jolloin vihreät pelastaisivat sekä uskottavuutensa että vaalivoiton.

Silti kaikkein ilmeisin ostajakandidaatti on Nokia, vaikka sillä on viime aikoina mennytkin vähän huonosti. Jos vain nokialaiset saadaan vakuuttumaan siitä, että langaton sähkö eli mobile electricity on tulevaisuuden energiamuoto, he ostavat hihkuen vähintään yhden ydinvoimalan, ehkä loputkin. Vakuuttaminen ei liene mahdoton tehtävä, sillä aika yleisen käsityksen mukaan sähkö voi tosiaan levitä ydinvoimalasta suoraan kuluttajille tuulen mukana.

Jos Nokia ostaa ydinvoimalan, se varmaankin purkaa nopeasti pois nykyiset sähköjohdot maisemaa rumentamasta ja alkaa myydä ihmisille mukana kannettavia akkuja, jotka latautuvat itsekseen ja kelpaavat kaikkeen missä tarvitaan sähköä. Tuotantosuuntaa ei tarvitse paljonkaan rukata, sillä Nokiahan myy jo nyt miljoonittain kännykkäakkuja. Kun akuista saadaan yleiskäyttöisiä, koko firma pelastuu, vaikka itse kännyköiden myynti tyrehtyykin markkinoiden kyllästyessä.