Housut ovat vaarallinen vaatekappale -- naisen jaloissa. Tuttuakin tutumpi monikäyttöinen, käytännöllinen, mukava ja muodikas asu koetaan naisen yllä vanhoillisissa yhteiskunnissa moraalisesti arveluttavana ja häpäisevänä.
Onhan se suorastaan järkyttävää, kun housut tuovat naisen jalat, lantion ja takapuolen esiin. Se on niin ruumiillinen näky, että moralistia ja siinä sivussa esteetikkoa ihan ravisuttaa.
Hoikalla ja nuorukaismaisella naisella ja tytöllä housut vielä menevät, mutta rehevällä ja pullukalla keski-ikäisellä naisella näkymää on jo liikaa. Varsinkin, jos näkymä yhdistyy eräissä maissa vielä paheksuttuun naisten pyöräilyyn.
Monin paikoin housunaiset ovat joutuneet vainon ja naisvihan kohteeksi. Sudanissa housuja käyttäviä naisia on rangaistu raipparangaistuksin ja Pohjois-Koreassa housuihin pukeutuva nainen voi saada sakot tai joutua pakkotyöhön. Afganistanissa ilman burkhaa kulkeva nainen voidaan noin vain raiskata ja tappaa. Monissa arabimaissa naisen pitkä kaapu suojaa miehiä synnillisiltä ja himokkailta ajatuksilta ja teoilta.
Näyttäisikin olevan niin, että silloin, kun naiset ovat yhteiskunnassa eriarvoisessa asemassa, myös pukeutumisen rajat ovat ahtaita. Pukeutumista määrittää naisen seksuaalisuus ja patriarkaalinen seksuaalisuuden valvonta ja alistaminen.
Ennen kuin mennään tämän pitemmälle moralisoinnissa, on hyvä muistaa, että vielä muutama vuosikymmen sitten asenteet Suomessa olivat lähes yhtä vanhanaikaiset. Hyvämaineinen nainen ei voinut sujahtaa housuasuun, kun meni kouluun, työpaikalle tai kaupungille. Housut ovat kuuluneet miesten vaateparteen 1500-luvulta lähtien, mutta naisten vaatteina ne on hyväksytty vasta 1900-luvulla.
Kansalaissodassakin miehen asuun pukeutunut vangiksi saatu hameryssä tai lahtarin morsian ammuttiin ensimmäiseksi. Pitkä tie on siis kuljettu ennen kuin housut, sammarit, verkkarit, shortsit, caprit, farkut, legginsit, haalarit ja alushousut ovat vakiintuneet suomalaisnaisen päälle.
Ennen vanhaan naiset eivät käyttäneet lainkaan housuja, vaan vaatteina olivat pitkät hameet ja mekot sekä esiliina. Nykyään suuri enemmistö naisista käyttää housuja, mutta vielä 1950-luvulla ja 1960-luvulla housuja pidettiin naisihmisen päällä sopimattomina. Ravintolaankaan ei päässyt kuin miesseurassa hame päällä.
Housujen käyttö yleistyi 1920-luvun poikatyttöihanteen myötä. 1930-luvulta alkaen naisten housujen käytöstä käytiin vilkasta keskustelua muun muassa liikunnan ja urheilun yhteydessä. Luojan kiitos housuista on tullut jo sangen sukupuolineutraali vaatekappale.
Naisen housujen käyttöä tutkinut Arja Turunen on tutkimuksissaan havainnut, että vaikka urheileva ja muodikas nykynainen sai 1930-luvulta alkaen käyttää housuja urheillessaan, ei ollut sopivaa, että hän muuten ihmisten ilmoilla liikkuessaan esiintyi housuissa. Naisen housujen käyttö oli siten osa naisruumiin esteettisyyttä, mutta myös julkisen tilan käyttöä, kuten Turunen asian muotoilee.
1920-luvulta kumpuavan liikuntaa, terveyttä, reippailua ja hyvinvointia edistävän valistustyön myötä housukulttuuri on raivannut tiensä vapaan ja valveutuneen naisen elämään. Housut ovat vakiinnuttaneet asemansa samaa tahtia naisen itsenäistymisen kanssa. Housukulttuuri on naisten keskuudessa jo niin vahva, että joskus voi jopa hetkellisesti hurahtaa hameeseen.
***
Tyynenmeren keskellä kelluu satojen kilometrien suuruinen muovisilppuinen jätelautta. Vielä evoluutio ei ole kehittänyt muovijätteestä eläviä merieläimiä.