Kesäkuu 2000. George W. Bushin kanssa republikaanien presidenttiehdokkuudesta kilpaileva senaattori John McCain vastaa sukkelan toimittajan kysymykseen: "Mitä tekisin, jos Alan Greenspan kuolisi? Luoja varjelkoon meitä sellaiselta! Mutta jos niin kävisi, laittaisin hänelle aurinkolasit päähän, pönkäisin hänet tuoliinsa ryhdikkääseen asentoon ja pitäisin hänet siinä niin pitkään kuin mahdollista." Senaattorin vastaus herätti salissa suurta hilpeyttä.
Viisi ja puoli vuotta myöhemmin internet-kuplan puhkeaminen, Yhdysvaltain ulkomaanvajeen jyrkkä syveneminen ja tietty myötäsukainen suhtautuminen Bushin hallinnon toimeenpanemiin veronalennuksiin ovat hieman himmentäneet Alan Greenspanin tähteä.
Vielä niin myöhään kuin elokuussa 2005 edustajainhuoneen demokraattijäsen Brad Sherman kuitenkin kannatti poikkeuslakia, jonka nojalla liittovaltion keskuspankin eli Fedin kaikkivaltias pääjohtaja olisi voinut jatkaa virassaan vielä viisi vuotta. Maaliskuussa 80 vuotta täyttävää asianosaista ajatus ärsytti: "Onko vaimollani oikeutta sanoa, mitä mieltä hän on asiasta?"
Keskuspankin pääjohtajan tehtäviä yli 18 vuoden ajan hoitanut Greenspan jätti tehtävänsä viime viikon tiistaina, 31. tammikuuta. Presidentti Bush löysi hänen seuraajakseen Ben Bernanken, joka on ansioitunut yliopistomies. Kun seuraajanvalinnasta ilmoitettiin Valkoisessa talossa virallisesti viime lokakuussa, Greenspan oli paikalla. Hän ei sanonut sanaakaan, mutta huulilla väreili tyytyväinen hymynhäivä.
Vuosien mittaan Alan Greenspan on hankkinut itselleen vaikutusvallan ja maineen, joille ei löydy vertaa kansainvälisissä talouspiireissä.
Liittovaltion keskuspankilla on sen vuonna 1913 alkaneen olemassaolon aikana ollut kaikkiaan 13 pääjohtajaa, joista yksikään toinen ei ole ollut Greenspanin veroinen inflaation ja työttömyyden hillitsemisessä, joka lain mukaan on Yhdysvaltain valuuttapolitiikan tärkein tavoite.
Lempinimellä "Maestro" tunnettu Greenspan - hän rakastaa intohimoisesti musiikkia - on ohjannut maansa selville vesille monista kriiseistä.
Vuonna 2004 tehdyn mielipidekyselyn mukaan amerikkalaiset luottivat häneen enemmän kuin presidentti Bushiin tai tämän demokraattiseen kilpailijaan John Kerryyn.
Greenspanin persoonassa on muitakin, vähemmän tunnettuja piirteitä. Hän on myös kunnianhimoinen ja erittäin taitava "poliitikko", hurmaaja ja ideologi. Hän oli kahden vuosikymmenen ajan vakiovieras venäläissyntyisen kirjailija Ayn Randin kirjallisessa salongissa New Yorkissa. Rand oli filosofi, kiivas kommunismin vastustaja ja taloudellisen liberalismin teoreetikko, joka teki Greenspaniin syvän vaikutuksen.
"Ayn Rand osoitti minulle, ettei kapitalismi ole pelkästään tehokasta, vaan myös moraalista", Greenspan selitti myöhemmin.
Rand kannatti sosiaalista darwinismia ja vastusti kaikenlaista hyväntekeväisyyttä ja vähäosaisten tukemista. Hän saarnasi yksilöllisyyden ja henkilökohtaisen eduntavoittelun puolesta. Kun presidentti Gerald Ford vuonna 1974 nimitti Greenspanin Valkoisen talon talousneuvoston puheenjohtajaksi, tämä kutsui nimitysseremoniaan vain kaksi henkilöä, äitinsä ja Ayn Randin.
Keskuspankin pääjohtajana Greenspan kannatti taloudellisten lakien ja julkisten laitosten tekemistä "väliaikaisiksi". Demokraattisenaattori Paul Sarbanes närkästyi ja syytti häntä "tulella leikkimisestä" ja kysyi, tarkoittiko hän myös keskuspankkia. Greenspan vastasi myöntävästi.
"Tarkoitatteko, että Fed pitäisi lakkauttaa?" senaattori tiedusteli ällistyneenä.
"Aivan niin, herra senaattori", Greenspan vastasi.
"Entäpä puolustusministeriö?" senaattori tivasi edelleen.
"Sama juttu", keskuspankin pääjohtaja vastasi.
Alan Greenspan aloitti uransa jazz-saksofonistina ja opiskeli maineikkaassa Juilliard-musiikkikorkeakoulussa New Yorkissa. Hän kiinnostui taloudesta tajuttuaan, ettei hänestä koskaan tulisi haaveilemaansa muusikkoa. Opiskeltuaan lyhyen aikaa New Yorkin ja Columbian yliopistoissa hän aloitti vuonna 1954 tuottoisan uran konsulttina. Menestys seurasi nopeasti. US Steelin ja JP Morganin kaltaiset huippuyhtiöt käyttivät tämän nuoren rahoittajan palveluita ja hänestä tuli nopeasti tunnustettu asiantuntija. Hänen kunnianhimonsa ulottui kuitenkin Wall Streetiä laajemmalle.
Vuonna 1967 Martin Anderson värväsi Greenspanin mukaan Richard Nixonin presidenttikampanjaan. Leonard Garment, joka johti jazz-yhtyettä, jossa Greenspan soitti 40-luvulla, oli sattumalta osakkaana samassa asianajotoimistossa kuin Nixon ja osallistui niin ikään tämän kampanjaan. Fedin tulevasta johtajasta tuli republikaanien presidenttiehdokasta avustaneen taloudellisen ja poliittisen analyytikkoryhmän jäsen. Myöhemmin hän palveli kaikkia Yhdysvaltain presidenttejä, paitsi Jimmy Carteria. Nixonin vaalivoiton jälkeen hän palasi talousennusteidensa pariin ja kieltäytyi hallinnon tarjoamista viroista.
Kuusi vuotta myöhemmin Alan Greenspan hyväksyi presidentti Gerald Fordin tarjoaman nimityksen Valkoisen talon talousneuvoston puheenjohtajaksi. Tässä tehtävässä toimiessaan hän laati vuonna 1975 suunnitelman New Yorkin talouden pelastamiseksi. Fordin tappion jälkeen hän palasi vuonna 1977 New Yorkiin ja toimi useiden suuryhtiöiden hallintoneuvostoissa. Hän asettui pysyvästi Washingtoniin Ronald Reaganin tultua presidentiksi, jolloin hänet nimitettiin aluksi johtamaan eläkkeitä käsittelevää komissiota ja myöhemmin liittovaltion keskuspankkia.
Vakaumuksellinen republikaani Alan Greenspan palveli lojaalisti demokraattipresidentti Bill Clintonia. Paradoksaalista kyllä, hän ei aina tullut kovin hyvin toimeen Bush vanhemman hallinnon kanssa. Isä-Bush pani vuoden 1992 vaalitappionsa Greenspanin syyksi. "Nimitin hänet uudelleen, mutta hän petti minut", Bush totesi ja moitti Greenspania siitä, ettei tämä ollut alentanut korkotasoa kyllin nopeasti talouden kääntämiseksi uudelleen kasvuun.
Bush nuoremman hallinnon kanssa Greenspan tulee toimeen paljon paremmin. Kannustettuaan Clintonin hallintoa pyrkimään eroon budjettivajeesta, kuten sitten tapahtuikin, Greenspan muutamaa kuukautta myöhemmin asettui yksiselitteisesti tukemaan Bush nuoremman massiivisia veronalennuksia, jotka horjuttivat julkisen talouden tasapainoa. "Greenspanin tuki veti maton viimeistenkin vastustajien alta", taloustieteilijä Bruce Bartlett huomauttaa. Kun Bush halusi alentaa veroja uudelleen vuonna 2003, pääjohtaja sentään antoi ymmärtää pelkäävänsä toimenpiteen seurauksia.
Mitä suunnitelmia hänellä on sitten eläkevuosilleen? "Hän aikoo kirjoittaa, sillä hänellä on paljon ideoita", selittää hänen vaimonsa Andrea Mitchell, joka on ammatiltaan toimittaja ja vastaa NBC-televisiokanavan ulkomaanpalvelusta.
Greenspan ei ole antanut televisiohaastatteluja yli kahdeksaantoista vuoteen. Jos hänen terveytensä sallii, hän pyrkinee ottamaan takaisin menettämäänsä aikaa ja perustaa konsulttitoimiston Washingtoniin. Mitä hän tuleekin sanomaan, herättää varmasti huomiota.
