Vuosi sitten kukaan ei olisi uskaltanut ennustaa, että raakaöljyn hinta puolittuu ja dollari kallistuu 40 prosenttia suhteessa euroon seuraavan kahdentoista kuukauden aikana. Näin kuitenkin kävi.
Suuret muutokset raaka-aineiden hinnoissa tai valuuttakursseissa eivät voi olla vailla seurauksia. On voittajia ja häviäjiä. Mistään nollasummapelistä ei tarvitse olla kysymys. Maailmantalous voittaa, jos raaka-ainehintojen ja valuuttakurssien korjausliikkeet tukevat maailmantalouden kasvua ja korjaavat tasapainottomuuksia.
Kansainvälisen valuuttarahaston tuoreen maailmantalouden tilaa käsittelevän raportin mukaan näin näyttää käyvän.
Valuuttarahaston laskelmien mukaan öljyn hinnan lasku voi nostaa maailman bruttokansantuotetta peräti yhden prosenttiyksikön verran. Valuuttakurssimuutokset nostavat sitä puoli prosenttiyksikköä lisää.
Samalla kun maailman kokonaistuotanto nousee, öljyn hinnan ja valuuttakurssien muutokset jakavat talouskasvua uudelleen eri alueiden välillä.
Yhdysvallat on suurimpia hyötyjiä öljyn hinnan laskusta.
Euroalueella vaikutus on pienempi, mutta ei merkityksetön.
Valuuttakurssien kehitykseen vaikuttavat ratkaisevasti tulevaa rahapolitiikkaa koskevat odotukset.
Yhdysvalloissa on jo pitkään keskusteltu siitä, milloin rahapolitiikkaa ryhdytään kiristämään.
Euroalueella on aloitettu merkittävä rahapolitiikan määrällinen keventäminen, ja sen on ilmoitettu jatkuvan vähintään ensi vuoden syksyyn saakka.
Eriävät odotukset rahapolitiikasta selittävät sen, miksi euro on heikentynyt suhteessa dollariin.
Euro on heikentynyt muutenkin kuin vain suhteessa dollariin. Ulkomaankauppapainoilla mitattuna heikkeneminen on ollut 14 prosentin suuruusluokkaa.
Myös Japanin jeni on heikentynyt sekä suhteessa dollariin että tärkeimpien kauppakumppaneidensa valuuttoihin. Kiinan renminbi on seurannut vahvistuvaa dollaria.
Usein valuutan heikkenemiseen on reagoitu rahapolitiikkaa kiristämällä ja valuutan vahvistumiseen sitä keventämällä.
Tällä kertaa euroalueen suhdannetilanne ja matala inflaatio puoltavat valuutan heikkenemistä siitä huolimatta, että Saksan ansiosta euroalueella on suuri vaihtotaseen ylijäämä.
Valuuttarahaston laskelmien mukaan jo tapahtunut euron heikkeneminen nostaa euroalueen kokonaistuotantoa tilapäisesti runsaalla prosenttiyksiköllä.
Japanille laskelmat tuottavat vastaavan kokoisen kokonaistuotannon lisäyksen.
Euroalueen sisällä euron heikkenemisen vaikutukset tuntuvat eri tavalla eri maissa riippuen talouden avoimuudesta ja kaupan jakautumisesta. Suurimmat positiiviset vaikutukset nähdään ehkä Irlannissa, Hollannissa, Belgiassa ja Saksassa.
Yhdysvalloissa ja Kiinassa valuuttakurssien muutokset puolestaan alentavat kokonaistuotantoa. Tätä menetystä kompensoi öljyn halpenemisen aikaansaama kysynnän lisäys, varsinkin Yhdysvalloissa.
Dollarin vahvistuminen saattaa Yhdysvalloissa siirtää rahapolitiikan kiristämisen tuonnemmaksi, mutta se tuskin muuttaa perusasetelmaa rahapolitiikan virityksestä päävaluutta-alueiden välillä.
Valuuttakurssien muutokset koskevat aina muitakin maita kuin valuuttojen kotimaita.
Erityisesti dollarin kurssin vaihteluilla on suuri merkitys kehittyvissä talouksissa sen takia, että niiden velat ovat suureksi osaksi dollarimääräisiä.
Kun dollari oli heikko, dollarimääräisiä lyhytaikaisia sijoituksia virtasi massiivisesti kehittyviin maihin. Sijoitusvirrat kääntyivät, kun keskustelu rahapolitiikan tulevasta kiristymisestä Yhdysvalloissa pari vuotta sitten käynnistyi.
Seurauksena on ollut kehittyvien maiden valuuttojen heikkeneminen.
Dollarimääräisten velkojen arvo kotimaan valuutassa on näissä maissa kohonnut hälyttävästi. Samanaikaisesti dollarimääräiset vientihinnat ovat monessa tapauksessa alentuneet.
Valuutan heikkeneminen ei toisin sanoen ole kohentanut vientituloja. Erityisen haavoittuvia ovat sellaiset maat, kuten Malesia, Turkki, Venäjä ja Venezuela, ehkä myös Brasilia ja Etelä-Afrikka.
Tässä voi piillä uuden kansainvälisen kriisin siemen. Tarvitsee vain katsoa taaksepäin 1990-luvun lopulle.
Vuosina 1996–1997 dollari vahvistui suurin piirtein saman verran kuin se on nyt vahvistunut. Se oli yksi syy Kaakkois-Aasian kriisiin, joka järisytti maailmaa vuonna 1997.
Mikäli vastaavaan kriisiin ei nyt ajauduta, öljyn hinnan ja valuuttakurssien muutokset kohentavat maailmantalouden tilaa ja auttavat siten myös Suomea.
Kirjoittaja on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.
Kolumni