Kun valtuustot päättävät kuntien talousarvioista, ne päättävät myös investoinneista sekä investointien rahoituksesta ja rahoitukseen liittyvästä velanotosta.
Huonosti harkitut ja tappiolliset investoinnit ovat velkaannuttaneet monet kunnat niin, että niissä on jouduttu miettimään toimintakulujen säästöjä ja verojen korotuksia.
Kulukasvun hillitsemistä haettaessa on katsottava kuitenkin sitä, mistä kulusäästöjä haetaan, ja mitkä kohteet ovat ns. oikeita.
Monesti menoleikkauksia haetaan sieltä, missä leikkausvaraa ei ole. Palvelujen parantamista ja tuottavuuden tehostamista toki.
Monessa kunnassa etsitään leikkauksia hoito-, hoiva- ja sote-palveluista, vaikka kulukehitys niissä on ollut muuta menokehitystä maltillisempaa.
Näin siitä huolimatta, että ne vanhenevat sukupolvet, jotka yhdessä kotirintamanaisten ja sotaveteraanien kanssa sotien jälkeen 1980-luvun alkupuolelle saakka rakensivat Suomeen sen hyvinvointiyhteiskunnan, joiden rippeistä vielä ajoittain raivoavista tes-taisteluista huolimatta edelleen nautimme.
He ovat ansainneet ihmisyyteen kuuluvat laadukkaat edellä kerrotut palvelut. Samoin muut sairaat ja apua tarvitsevat.
Hoito-, hoiva- ja sote-palvelukulujen maltillisesta kasvusta totean erään ”pohojalaaskunnan” kyseisten kulujen kasvun alan palveluja tarjoavassa kuntayhtymässä suhteessa kunnan muihin toimintakuluihin.
Kunnan kuntayhtymälle maksamat kulut olivat kymmenen vuotta sitten kaikista nettotoimintakuluista noin 60,5 prosenttia. Nyt ne ovat noin 56 prosenttia.
Kunnan kuntayhtymälle edellä mainituista palveluista maksamat nettokulut viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvoivat noin 32 prosenttia ja vastaavasti muiden kyseisen kunnan toimintamenojen nettokulut kasvoivat noin 59 prosenttia.
Luvut osoittavat sen, että kunnan peruspalveluissa on jo tapahtunut merkittäviä leikkauksia suhteessa kunnan muihin toimintamenoihin.
Näyttää sille, että kunnissa tehdyt leikkaukset ovatkin johtaneet ennätysmäiseen palvelutasoja koskeviin kanteluihin Valviralle.
Urho Kekkosta lainaten ”Niin on jos siltä näyttää”.
Jos edellä mainitun kunnan toimintakulujen nettokehitys olisi ollut muiden kulujen osalta kuntayhtymälle ostopalveluista maksettujen noin 32 prosentin kasvun mukaista, olisi säästö viimeisellä vertailuvuodella ollut noin 5,2–5,3 miljoonaa euroa, ja tällä on toki jo melkoinen merkitys pienen noin 10 000 asukkaan kunnan taloudelle.
Olisi fiksua selvittää, mitkä tekijät ovat kasvueroihin vaikuttaneet. Osa kasvueroista selittyy kyseisen kunnan investointitahdista. Nettoinvestointien määräksi edellä mainituille kymmenelle vuodelle on laskettu noin 48 miljoonaa euroa.
Vuosikatteeksi, joka on tietynlainen investointivara, on laskettu noin 26 miljoonaa euroa.
Tämä tarkoittaa, että näinä vuosina on tapahtunut 21 miljoonan euron investoinnit, joihin ei oikeasti ole ollut varaa. Ja kun vuosikate ei luo pohjaa investoinneille, niin investointien toteuttamiseksi on jouduttu turvautumaan lisävelan ottoon ja vähäisten rahastojen purkuun.
UKK:ta mukaillen kysymys: ”Onko kunnilla malttia vaurastua” ja mikä on valtuustojen vastuu kuntien velkaantumisasiassa?
Heikki Häyrynen
Nivala
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.