Brysselissä viime viikolla pidetty EU:n huippukokous sujui Suomen hvk-tavoitteiden kannalta jopa ennakoitua paremmin. Helpotuksen huokauksia kuului suomalaisdelegaatiossa ennen muuta siksi, että EU:n puolustukseen ei ole tulossa suljettua ydintä. Pääministeri Matti Vanhanen kiirehtikin tuoreeltaan toivomaan, että suomalaiset luottaisivat niihin arvioihin, joita hän sekä ulkoministeri Erkki Tuomioja ovat sanoneet EU:n perustuslakiehdotukseen liittyvästä puolustusyhteistyöstä.
Suomen kahden lautasen edustautumissysteemi EU:n huippukokouksissa rullaa jäsenyyden alusta asti vakiintunutta uraa pitkin. Yhteistyö tasavallan presidentin ja pääministerin välillä sujuu hallituksen ja pääministerin puoluekannan vaihtumisesta huolimatta vanhaan tyyliin. Pääministeri Vanhasen mukaan mitään ulko- ja EU-politiikan rajavetokeskustelua ei ole käyty hallituksen ja presidentin välillä, ei edes pääministerin ja presidentin välillä. Ainakaan Vanhanen ei sitä julkisesti myönnä.
Presidentti noudattaa omaksumaansa käytäntöä ja lähtee mukaan huippukokouksiin, kun neuvotteluagendalla on hänen toimivaltaansa kuuluvia asioita. Kun Brysselissä puitiin myös EU:n puolustuspolitiikkaa, matkasi sinne tuttu kolmikko: pääministeri, ulkoministeri ja presidentti.
Mitään ongelmia kahden lautasen systeemistä ei tullut, vaikka pääministeri Matti Vanhanen ennen kokousta totesi, ettei hänellä ole täsmällistä tietoa siitä, mihin keskusteluihin presidentti Tarja Halonen aikoo osallistua.
Vanhasen kannalta tilanne ei olekaan millään lailla ongelmallinen. Perustuslain mukaan pääministeri on jo virkansa puolesta se, joka johtaa EU-asioita valtioneuvostossa ja antaa niistä tietoa myös eduskunnalle. Pääministeri myös on itseoikeutettu osallistuja kaikkiin EU:n huippukokouksiin.
"Ongelmalapseksi" kahden lautasen systeemissä joutuu ulkoministeri. Se, joka "heitetään'' tarpeen tullen kokoussalin ulkopuolelle on ulkoministeri. Näin kävi Tuomiojallekin myös Brysselissä.
Koska presidentillä ja ulkoministerillä on yhteinen tuoli, Tuomioja sai mittailla ensimmäisen hvk-istunnon ajan käytävien kokolattiamattoja, kun sillä Halonen osallistui istuntoon. Tuomioja kuitenkin pääsi mukaan lounaalle, jossa saman asian käsittely jatkui hieman epävirallisemmissa puitteissa, kun presidentti antoi hänelle paikkansa. Valtionpäämiesten illalliskeskusteluissa lautanen oli taas katettu presidentille. Iltakeskustelujen ulkopuolella ei Tuomiojakaan jäänyt, sillä samaan aikaan ulkoministerit pitävät oman illalliskokouksensa.
Vanhanen vakuutti jo ennen kokousta, ettei ulkoministerin joutumisesta osaksi aikaa pois neuvottelupöydästä koidu mitään ongelmia, koska tieto kulkee suomalaisten keskuudessa ja linja on yhteinen. Pitää varmasti paikkansa. Kuitenkin asetelma on hieman kummallinen siinä mielessä, että Suomen hvk-valtuuskuntaa johtamaan on valittu ulkoministeri Tuomioja. Vuorottelun vuoksi kuitenkin juuri hän on se henkilö, jonka ensimmäisenä joutuu neuvotteluista ulos, kun presidentti tulee sisään.
Luulisi, että valtuuskunnan johtaja istuu kokouksissa kuin tatti eikä norkoile ovenpielessä odottamassa, milloin paikka pöydän ääressä tulee vapaaksi. Minkähän verran asiaa pohdittiin hallituksen piirissä silloin, kun Tuomioja valittiin valtuuskunnan johtajaksi? Vai onko ulkoministerin pompottelu sisään ja ulos huippukokouksissa jo niin iskostunut selkäytimiin, ettei tässäkään poikkeuksellisessa tilanteessa asiassa nähty mitään omituisuutta? Voi ainakin kysyä, miksi Suomen valtuuskunnan veturiksi ei ryhtynyt pääministeri itse. Siksi, että Vanhasen mukaan on luontevaa, että ulkoministeri vetää valtuuskuntaa. Pääministeri ei aiemminkaan ole toiminut valtuuskunnan veturina. Niinpä Vanhanenkin luottaa tieto liikkuu -linjaan.
Brysselin kokouksen jälkeen Vanhanen ja Tuomioja voivat vedota myös siihen, ettei Suomen hvk-valtuuskunnan johtajan jokahetkinen läsnäolo ollut välttämätöntä. Jättihän Saksan liittokansleri Gerhard Schröder jopa kokonaan osallistumatta toiseen huippukokouspäivään ja antoi Ranskan presidentille Jacques Chiracille valtuudet edustaa myös Saksaa.
Oireileeko tämä jotain huippukokousten merkityksestä jatkoa ajatellen? Tässähän tapauksessa Suomen presidenttikin voisi piipahtaa vain valtionpäämiesten valokuvassa ja jättää kokouksissa istumisen muille.
Kun peruslain mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa, on hänellä perusteet, syy ja oikeus olla läsnä kokouksissa.
Saattaapa olla, että Italian puheenjohtajakaudella presidentin osallistuminen on jopa entistä tärkeämpää. Italian pääministeri Silvio Berlusconi on avoimesti kertonut, että hän ei toivo työskentelyä eri työryhmissä ja suhtautuu varautuneesti jopa ulkoministeritason työskentelyyn. Edellisen hallituksen Eurooppa-ministeri Jari Vilénin sanoin Berlusconi haluaa tehdä EU:n hallitusten välisestä konferenssista "paavin valintakonklaavin". Berlusconi haluaa, että päätökset tehdään korostetusti valtionpäämiesten kesken kunnes poliittinen konsensus voidaan katsoa saavutetun ja perustuslakisopimus on saanut hyväksynnän.
Berlusconin "showssa" voi olla psykologisesti viisastakin, että Suomesta myös presidentti on paikalla. Varsinkin kun pääministeri on vielä melko kokematon eurooppalaisissa ympyröissä. Tätä taustaa ajatellen, Suomen hvk-valtuuskunnan johtajan joutuminen välillä pois neuvottelupöydästä voi itse asiassa kääntyäkin asetelman eduksi. Kokenut Tuomioja pystyy lobbailemaan käytävillä Suomen tavoitteiden puolesta.
Sitä paitsi Berlusconin suurista haaveista huolimatta hvk ei ole kuin paavin valintakonklaavi, joka päättyy valkoisen savun nousuun Sikstuksen kappelista. Yhä useampi maa haluaa aidot ja avoimet neuvottelut. Niitä taas pitää käydä monella tasolla ennen kuin sopu syntyy.