Judoka Valtteri Jokisen hymy ei ole hyytynyt, vaikka takana on pitkä kuntoutusjakso ja edessä EM-kotikisat. Jokinen, 23, ei ole päässyt ottelemaan tosissaan kuluvan kauden aikana käytännössä lainkaan, koska hänen vasen olkapää on vaatinut lepoa jännerepeämän takia.
Pakollisen kilpailutauon vuoksi Jokisen odotukset Tampereen EM-kisoista ovat maltilliset.
-- Odotukset eivät ole ihan niin korkealla kuin ne olisivat olleet siinä tapauksessa, jos talvi ja kevät olisivat menneet suunnitelmien mukaisesti. Sijoitus seitsemän parhaan joukkoon on realismia. Mitaliin tarvittaisiin superpäivä, Jokinen sanoo.
-- Joka tapauksessa paineet mitaleista ovat nyt muilla urheilijoilla, Jokinen jatkaa.
Joku antaa aina jossain turpaan
Jokinen tuntuu olevan luonteeltaan sellainen ihminen, että hän kaivaa asiasta kuin asiasta positiiviset puolet esiin. Ilman hymyä Jokinen touhuaa oikeastaan vain tatamilla taistellessaan.
-- Harjoittelemme kaksi kertaa päivässä ja siihen päälle tulevat aamulenkit ja lihashuollot. Jos naama on koko ajan totinen, niin ei tätä kauaa jaksa, Jokinen toteaa.
-- Tämä on laji, jossa joku antaa sinulle aina jossain turpaan, oli se sitten treeni tai kilpailutilanne. Näin tapahtuu, vaikka olisit kuinka hyvä. Siksi pitää osata myös hymyillä, Jokinen tietää.
Loukkaantumisestaankin Jokinen löytää hyviä puolia.
-- Sain jalkoihin lisää nopeutta, kun yläkropan käyttö oli rajoittunutta. Olen myös pohtinut enemmän ottelujen taktista puolta, ja uskon olevani nyt hieman viisaampi.
Isä valmentaa
Vahvuutenaan Jokinen pitää fyysistä kestävyyttä.
-- Pystyn ottamaan matsit alusta loppuun, Jokinen sanoo.
Kestävyyttä ja muita ominaisuuksia Jokinen on hionut yhdessä valmentajaisä Jukka-Pekan kanssa. -- Isä-poika valmennussuhde on toiminut ihan hyvin. Silloin kun asuin kotona, tuntui siltä, että isä on joka paikassa, mutta nyt homma sujuu mallikkaasti, Tampereella Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa opiskeleva Jokinen tuumaa.
Vapaa-ajallaan Pekingin olympialaisiin tähtäävä Jokinen ilmaisee itseään muun muassa kitaraa soittamalla. -- Guns N"Rosesia tulee soiteltua. Olin yhdessä vaiheessa aika innostunut soittamisesta, mutta sitten huomasin, että en pääse siinä ainakaan yhtä pitkälle kuin judossa, Jokinen nauraa.