Pääkirjoitus

Vält­tä­mät­tö­myy­des­tä hyve

Vaalit tuottavat aina pettymyksiä, mutta harva reagoi niihin yhtä voimakkaasti kuin oululainen Risto Kalliorinne. Komeasti yli 4 500 ääntä vaaleissa saanut mutta silti rannalle jäänyt Kalliorinne luopuu vapaaehtoisesti vasemmistoliiton varapuheenjohtajan paikasta ja valtakunnan politiikasta. Hän keskittyy nyt perheeseensä ja Oulun kunnallispolitiikkaan.

Vaalit tuottavat aina pettymyksiä, mutta harva reagoi niihin yhtä voimakkaasti kuin oululainen Risto Kalliorinne. Komeasti yli 4 500 ääntä vaaleissa saanut mutta silti rannalle jäänyt Kalliorinne luopuu vapaaehtoisesti vasemmistoliiton varapuheenjohtajan paikasta ja valtakunnan politiikasta. Hän keskittyy nyt perheeseensä ja Oulun kunnallispolitiikkaan.

Kalliorinteen eroilmoitus vain yhden kauden jälkeen on erikoinen ratkaisu ja menetys puolueelle, joka on kulkenut eduskuntavaaleissa tappiosta toiseen. Tarmokkaalla ja määrätietoisella Kalliorinteellä olisi ollut vielä paljon annettavaa vasemmistoliitolle sen johtotehtävissä.

Ero ei silti ole aivan niin dramaattinen tapahtuma kuin miltä se voi näyttää äkkiseltään. Kalliorinteellä olisi ollut lähtö edessä myös siinä tapauksessa, että hän olisi halunnut jatkaa. Hänet olisi lempattu kesän puoluekokouksessa puoluejohdosta aluepoliittisin perustein.

Oulu on arvostettu kaupunki, mutta puolueen kaksi korkeaa johtopaikkaa ei voi olla oululaisten hallussa samaan aikaan pitkään.

Vasemmistoliittoa johtaa oululainen Martti Korhonen, joka valittiin uudelleen eduskuntaan komealla äänimäärällä. Jos heidät olisi pantu puoluekokouksessa vastakkain, Kalliorinne olisi hävinnyt.

Kalliorinne osoitti hyvää pelisilmää tekemällä välttämättömyydestä hyveen ja ilmoittamalla erostaan. Päätös voi osoittautua virhearvioksi vain, jos puolueen nuori komeetta Paavo Arhinmäki haastaa Korhosen puheenjohtajavaalissa ja voittaa. Kalliorinne olisi voinut jatkaa silloin varapuheenjohtajana, mutta varmaa sekään ei olisi. Hän kun ei ole kansanedustaja.