Maailma muuttuu mutta ei tarpeeksi. Armeijan lakkauttaminen olisi yhä sama asia kuin pystyttäisi tervetuloa-kylttejä vieraalle mahdille.
Suomessakin kampanjoidaan: rakasta, älä sodi.
Uudet alokkaat vannovat helmikuussa sotilasvalan tai antavat juhlallisen vakuutuksen. Onneksi heitä on vielä paljon, onneksi miehistä noin 80 prosenttia opettelee sotimaan.
Se on tehtävä ihan vaikka näön vuoksi. Koska Suomen alla ei pulppua öljyä, kukaan ei auttaisi.
Kotisohvalta on helppo vastustaa asevelvollisuutta. Sitä on helppo vastustaa, kun saa äänestää ja liikkua kadulla rauhassa. Turvallisessa maassa on helppo vastustaa ihan mitä tahansa.
Mutta mikä sen turvallisuuden antaa?
Helsingin sanomien Kuukausiliite julkaisi pitkän listan taiteilijoita, jotka oli vapautettu palveluksesta. Se ei haittaa mitään, että maan luoville voimille suodaan vapaus luoda. Siihen Suomella on varaa.
Se haittaa, että heistäkin osa vastustaa armeijaa.
Ilman aseita heilläkään ei todennäköisesti olisi mahdollisuutta tehdä työtään vapaasti.
Vastustan sotaa. Vielä enemmän vastustaisin epädemokraattista yhteiskuntaa, joka voisi tilaisuuden tullen laajentaa rajojaan.
Kun ikää oli vielä liian vähän ja soittimessa soi Bob Dylan, armeijan käyminen tuntui mahdottomalta asialta. Eihän kukaan voisi rauhan edestä tappaa.
Kun ikää tuli vähän enemmän ja vaikka soittimessa soi yhä Bob Dylan, kiinnostuin armeijasta. Kävinkin sen pitkän kaavan mukaan, enkä vieläkään ole tappanut ketään.
Ei tarvitse, sillä armeijan tärkein tehtävä on vain olla olemassa. Mitä vahvemmalta armeija näyttää, sitä epätodennäköisempää on, että sitä tarvitaan tositilanteessa.
Aseistakieltäytymiseen liittyy kiinteästi kiinnostus USA:n, Irakin ja Lähi-Idän politiikkaan. Tietyt ajattelumallit ovat muodissa; niitä voisi kutsua sodanvastustuksen lieveilmiöiksi.
George W. Bush ja Israel ovat heidän mustan listansa kestosuosikkeja.
Koska maailmassa on kiivaampiakin sotijia ja suoranaisia joukkomurhaajia, vastustuksen taustalla lienee jotakin muuta.
Epäilen, että kristinusko ja juutalaisuus ärsyttävät kristityn maan ajattelijoita.
Onko Israel koskaan sortanut Palestiinaa niin paljon kuin Irakissa ja Afganistanissa on sorrettu toisinajattelijoita ja naisia? Luulen, että Israel on tässä suhteessa pikkutekijä.
Monin verroin pahempaa sortoa löytyy useista Afrikan maista, Keski-Amerikasta ja Aasiasta, mutta sodanvastustus keskittyy Lähi-Idän pikkuvaltion puskutraktoreihin tai muuriin.
Paljon pahaa myös Bush ja Israel ovat saaneet aikaan, ei sitä kiellä kukaan.
Suomessa armeija ei tee sotilaistaan sotahulluja. He ovat tavallisia ihmisiä, jotka pelkäävät sotaa ja joiden mielestä armeija-aika oli parasta aikaa, siis oli.
Armeijassa hiihdetään, pyöräillään, ammutaan, juostaan, lämmitetään kamiinaa ja syödään pusikossa. Siellä opetellaan sotimaan, jotta sotaa ei tulisi.
Nyt kun henkilömiinatkin kielletään, Suomella pitää olla paljon reserviläisiä.
Kannattaa vastustaa sotaa ja mennä siksi armeijaan.
Mitä vahvemmalta armeija näyttää, sitä epätodennäköisempää on, että sitä tarvitaan tositilanteessa.