Valtiovarainministeriön piti omien suunnitelmiensa mukaan julkaista esitys valtion tulo- ja menoarvioksi perjantaina 1.8. Nopealla aikataululla valtiovarainministeri Jyrki Katainen kutsui kokoon tiedotustilaisuuden jo pari päivää aiemmaksi.
Julkistamisajankohdan siirron taustalla olevia syitä voi vain arvailla. Ehkäpä valtiovarainministeriä alkoi hirvittää veivaus valtion budjetin ympärillä. Aloitteen saa politiikassa parhaiten se, joka tekee väkevän siirron.
Viime päivinä oli jonkin verran puhetta vapaan autoedun veroedun rajoittamisesta. Tämä vihreiden aloite puhkaisi oikeita budjettitietoja odotellessa uutiskynnyksen reippaasti. Keskiviikkoisessa Kataisen tiedotustilaisuudessa asialle ei omistettu lauseen puolikastakaan. Asia on varmaankin jollain lailla esillä varsinaisessa budjettiriihessä elokuun loppupuolella, jossa budjetin yksityiskohtiin paneudutaan.
Vapaan autoedun veroetuihin tuskin tulee olennaisia muutoksia. Olisi peräti kummallista, jos valtiovarainministeripuolue, kokoomus, leikkaisi olennaisesti osan ydinkannattajakuntansa etuja.
Ministeriön budjettiesitys on yllätyksetön. Talouspoliittisen virityksensä osalta ei päälinjaa pysty moittimaan. Viime hetkiin asti arvuuteltiin tuloveronalennusten tasoa. Valittu 800 miljoonan taso osuus arvailujen keskivaiheelle. Tuloveronkevennykset jaetaan eri tulonsaajaryhmille tasaisesti, mitä ei voi myöskään pitää yllätyksenä.
Hallitusohjelmassa on päätetty kaiken kaikkiaan 1100 miljoonan palkansaajien tuloverokevennyksistä. Vuonna 2009 niistä käytetään valtaosa. Suhdannepoliittisesti tämä osuu kohtuullisen hyvin. Veropuolue kokoomukselle on annettava pisteitä siitä, että se malttoi pidättäytyä korkeasuhdanteen aikana veronalennuksista. Kun kansainvälinen talous takkuilee, on vetoapua talouteen etsittävä kotimaasta.
Päälinjan osalta hallitus näyttää olevan kohtuullisen yksimielinen, vaikka kesän aikana keskustan ja kokoomuksen veronlinjauksissa nähtiin eroja. Tiedotustilaisuudessa ministeri Katainen saattoi todeta, että veronlinjauksella on pääministerin tuki, mutta piskuisesta hallituspuolue vihreistä on kuulunut poikkeavia kommentteja. Hallituksen linjaksi muodostuu kuitenkin se, missä kaksi suurinta löytävät toisensa. Vihreät on valinnut linjakseen avoimen kritisoinnin ja RKP hiljaisen hyväksynnän.
Vanhasen kakkoshallitus laatii kaikkiaan neljä tulo- ja menoarviota. Nyt käsittelyssä on toinen. Hallitusohjelman mukaisista tuloverokevennyksistä on käytetty yli 75 prosenttia. Entäs jos huonot ajat jatkuvat vielä pari kolme vuotta? Silloin on hallitusohjelma kirjoitettava uusiksi.
Suomessa on pidetty erityisen arvokkaana hallitusohjelmien noudattamista. Se antaa jämäkkyyttä talouspolitiikkaan ja helpottaa muiden talouden toimijoiden toimintaa. Poukkoileva talouspolitiikka on kaikille rasite. Olisi liioittelua väittää, että hallitus on ryhtynyt nyt poukkoilemaan, mutta selvää on, että hallituskauden jälkipuoliskolla hallitusohjelman noudattaminen on hyvin vaikeaa. Hallitus kaventaa itse omaa liikkumavaraansa.
Julkisen talouden liikkumavaraa voi käyttää periaatteessa kolmeen eri kohteeseen. Veroja voidaan alentaa, menoja lisätä tai velkoja lyhentää. Vahva työllisyyskehitys on täyttänyt valtion kassan, liikkumavaraa on. Kataisen budjetilla liikkumavara käytetään ensisijaisesti verojen alentamiseen, toissijaisesti velkojen maksuun ja kolmanneksi menojen lisäämiseen. Menojen lisäämisessä painopiste on tulonsiirroissa, ei palvelujen kehittämisessä. Itse asiassa esimerkiksi valtion tuottavuusohjelman itsepintainen läpivienti karsii julkisen vallan palveluja.
Kolmen eri käyttökohteen kombinaation olisi voinut valita hieman toisinkin. Budjettiesityksessä ei löydy selkeitä lisäpanostuksia kuin korkeakoulutukseen. Se on sinänsä järkevä ja kannatettava kohde, mutta yhtä järkeviä kohteita olisi löytynyt terveydenhuollon kehittämisen piiristä.
Tulonsiirtojen kehittämiseen liittyy mielenkiintoinen valinta. Ministeri Katainen perusteli tiedotustilaisuudessa pitkään, että on tärkeätä korjata joidenkin ryhmien asemaa reippaammin kerralla kuin ripotella etuisuuksia kaikille, jolloin korotukset ovat tietysti pienempiä. Tällä kertaa "onnetar" suosi "köyhien arpajaisissa" pienimpiä sairaus- ja äitiysrahoja, joita nostetaan tuntuvasti.
Tässä ratkaisussa on mukana poliittista pelisilmää. Katainen ilmiselvästi näpäyttää demareita. Pienimpien sairaus- ja äitiyspäivärahojen nosto oli monta kertaa esillä Eero Heinäluoman valtiovarainministeriaikana, mutta sille ei oikein löytynyt sopivaa tilaisuutta. Tästä asiasta Heinäluoma sai omiltaan aika ajoin pyyhkeitä. Tämän kaiken tietää Jyrki Katainen vallan hyvin.
Se että yksi huono-osaisten ryhmä saa kohtuullisen korjauksen tulonsiirtoihin, merkitsee, että muut heikko-osaiset jäävät nopen osalle. Poliittinen oppositio nostaa tikun nokkaan työttömyyskorvaukset ja eräät muut tulonsiirrot, joita ei tällä kertaa kohenneta.
Budjetin julkistamiseen liittyy paljon poliittista koreografiaa. Ei siinä mitään moitittavaa, vaikka paikoin sanailu menee imelyyden puolelle. Budjettiesityksen painopisteinä mainitaan osaaminen, välittäminen ja kannustaminen. Ne ovat koko lailla tyhjiä sanoja.
Budjettiesitys on koko lailla hajuton, väritön ja mauton. Ainoa kukkanen on melko reipas tuloverojen alentaminen ja senkin olisi tavallinen takarivin ekonomisti voinut parin sadan miljoonan tarkkuudella sanoa puoli vuotta sitten. Budjettiesityksen yllätyksettömyys on kuitenkin pikemminkin etu kuin haitta.