Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) otti ensiaskeleensa EU-rintamalla kieli keskellä suuta. Ensimmäiseen EU-kokoukseensa osallistuva Rinne jätti avoimeksi, miten Suomi suhtautuu Kreikan massiivisen velkataakan keventämiseen.
Ennen valintaansa SDP:n johtoon Rinne sohaisi Jutta Urpilaisen (sd.) tiukkaan EU-linjaan esittämällä, että osa Kreikan veloista pitäisi antaa anteeksi.
- Meidän täytyy nyt miettiä tarkkaan, miten Suomen edut tulevat hoidettua tässä tilanteessa, Rinne muotoili saapuessaan hyvissä ajoin Brysselin kokouspaikalle.
- No ei nyt jännitä, mutta pieni sellainen tuntuma tuolla vatsanpohjassa, että ihan uutta kokeillaan.
Rinne ei usko, että hän voi tuoda isoa muutosta EU:n kokouspöytiin.
- Tuskin mikään muu muuttuu, kuin että on toisennäköinen heppu siellä istumassa.
Kreikan rahoitustilanne oli esillä euromaiden valtiovarainministerien kokouksessa, mutta päätökset maan velkataakan kohtalosta on lykätty syksyyn.
EU:n lainaohjelma Kreikalle on päättymässä vuoden lopulla. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ohjelma jatkunee vuoteen 2016 asti.
"Italiaa kuunneltava"
Tiistaina kaikkien EU-maiden kesken jatkuvissa keskusteluissa puidaan myös unionin talouskuria, jota Italia haluaa venyttää. Antti Rinteen mielestä Italian näkemyksiä on kuunneltava tarkkaan. Hänen mukaansa Italia ei halua avata talouskuria linjaavaa kasvu- ja vakaussopimusta.
Italia ryhtyi viime viikolla EU:n puheenjohtajamaaksi ja nosti kasvun elvyttämisen unionin päätavoitteeksi.
- Italian näkökulmasta tämä tarkoittaa, että käytetään olemassa olevien sääntöjen sisällä joustomahdollisuuksia.
Konkreettisia näkemyksiä joustovaran käytöstä ei Rinteen mukaan vielä ole.
Euroryhmän puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloem tähdensi, että talouskurisopimus antaa riittävästi elintilaa kasvulle.
- EU:n komissio on tarjonnut joustavuutta monille maille viime vuosina, hän sanoi ja viittasi lisäaikaan, jota esimerkiksi Ranska on saanut budjettivajeen paikkaamiseen.
Dijsselbloemin mukaan joustovaraa on tarjolla myös Italialle. Edellytyksenä on, että maa panee toimeen luvattuja rakenteellisia uudistuksia, joilla on oltava myönteistä vaikutusta talouteen. Dijsselbloemin mukaan komissio päättää, täyttävätkö Italia tai muut maat vaaditut kriteerit.