Hallitus ajoi enemmistöllään läpi kiistellyn päätöksen poliittisten valtiosihteerien virkojen perustamisesta. Se oli odotettua, mutta odottamatonta oli, että riitaisan eduskuntakäsittelyn jäljiltä ratkaisu on vielä heikompi kuin alkuperäisessä mallissa. Nythän linjattiin niin, että valtiosihteerit eivät voi toimia ministerien sijaisina EU:n ministerikokouksissa.
Syynä oli perustuslakivaliokunnan kanta, jossa muistutettiin poliittisen vastuun merkityksestä. Valtiosihteerit, joilla tuota poliittista vastuuta ei ole toisin kuin ministereillä, eivät voi istua päättämässä Euroopan unionin lainsäädäntötyöstä.
Tämä pitää paikkansa, mutta ongelmaa ei pitäisi rajata koskemaan vain EU:n ministerineuvostoja. Se koskee uusien valtiosihteerien koko toimenkuvaa. Heidät valitaan tehtäviinsä nimenomaan poliittisin perustein, mutta he eivät ole tekemisistään vastuussa eduskunnalle.
Tässä on järjestelmän suurin periaatteellinen heikkous. Se ilmeni heti niin, että alkuperäistä ajatusta valtiosihteereistä tuuraamasta ministereitä joskus EU-kokouksissa on mahdoton toteuttaa, paitsi epävirallisissa tapaamisissa.
Käytännössä lopputulos on tyypillinen poliittinen kompromissi, joka ajettiin väkisin läpi, mutta jossa eivät toteudu edes ne tavoitteet, joilla alunperin oltiin liikkeellä. Esimerkiksi ulkoministeri Erkki Tuomioja olisi halunnut valtiosihteereistä poliittisia vastuunkantajia, jotka oikeasti voisivat toimia ministerien sijaisina. Nyt sen sijaan valtiosihteerit muuttuvat Tuomiojan mielestä eräänlaisiksi komeamman tittelin ja palkankorotuksen saaviksi poliittisiksi erityisavustajiksi.
Tässä arviossaan ulkoministeri osui naulan kantaan. Kaikki viittaa siihen, että luvassa on hieno titteli ja hyvä palkka, mutta epämääräinen tehtävä. Puhtaampia poliittisia virkanimityksiä ei enää voi olla.
Tässä vaiheessa uusia työpaikkoja tulee yhdeksän, niistä neljä keskustan, neljä SDP:n ja yksi RKP:n ministereille. Saman tien ministerit jaetaan kahteen kastiin, sillä osa jää vielä ilman omaa valtiosihteeriään.
Suuri yllätys ei enää olisi, jos lähivuosien aikana virkoja vähitellen lisätään niin, että kaikki ministerit saavat valtiosihteerinsä. Kun tälle tielle on kerran lähdetty, siitä tuskin on enää paluuta, ja ministeriöiden johtoporras kuormittuu yhdellä uudella kerroksella. Järjestelmän luvataan helpottavan ministerien työtaakkaa ja lisäävän avoimuutta - näiden lupausten toteutumista on syytä seurata huolella.
paakirjoitus@kaleva.fi