Eduskunta aloitti 100-vuotisen taipaleensa kirjallisen juhlinnan julkistamalla tiistaina teoksen Valtiopäivien avajaispuheet 1907--2006. Kirjaan on koottu kaikki valtiopäivien avajaisissa pidetyt puheet koko eduskunnan historian ajalta.
Historiallisista syistä kirjaan on otettu myös Venäjän keisarien pitämät säätyvaltiopäivien avajaispuheet vuosilta 1809 ja 1863.
Yksikamarisen eduskunnan alkuvuosina puheen piti Venäjän keisarin puolesta Suomen kenraalikuvernööri ja siihen vastasi eduskunnan puhemies. Kenraalikuvernöörit tyytyivät yleensä lyhyesti tervehtimään eduskuntaa ja julistamaan valtiopäivät avatuiksi. Puhemiesten puheissa taas osoitettiin alamaista kunnioitusta.
Puhemies Paavo Lipponen (sd.) tosin muistutti kirjan julkistamistilaisuudessa, että on eduskunta kerran hajotettukin puhemiehen puheen takia. Näin kävi vuonna 1909, kun puhemies P.E. Svinhufvud ryhtyi käsittelemään sopimattomalla tavalla suuriruhtinaskunnan ja emämaan Venäjän suhdetta.
Eduskunnan hajottamiseen johti Svinhufvudin toteamus, että "Suomen eduskunta ryhtyy työhönsä aikana, jolloin Suomen kansan mieliä synkistyttää tieto siitä, että Suomen asian esittelyssä Korkealle hallitsijallemme edelleen noudatetaan järjestystä, joka on soveltumaton Suomen lakeihin ja käytännössä tuhoisa".
Arkipyhistä leimahti
Sävyisän ja seremoniallisen sisä- ja ulkopoliittisen katsauksen kaavasta poikettiin myös vuonna 1986, kun presidentti Mauno Koivisto ja puhemies Erkki Pystynen (kok.) ottivat tuikeasti yhteen loppiaisen ja helatorstain vanhoille paikoilleen palauttavan kirkkolain muutoksen käsittelystä.
Koivistoa korpesi suuresti, että eduskunta oli jättänyt lain voimaanastumisajankohdan auki ja siten hallituksen ja presidentin harkittavaksi. Presidentti arveli joutuvansa valitsemaan sanansa suurella huolella, "koska ei ole tietoa, miten eduskunta kestää sen toiminnan kriittisen tarkastelun".
Koivisto katsoi, että valtiollisen järjestelmämme kehittämistä parlamentarismiin ei oikein edistä se, että eduskunta työntää luotansa tällaista valtaa ja vastuuta. Hän valitteli myös, että niin suuri vallankäyttö, johon hän on nyt kirkkolain osalta pakotettu, käy ajan mittaan voimille.
Pystynen kuittasi voimaantulopäivän avoimeksi jätön yleiseksi ja säännönmukaiseksi menettelyksi ja arveli Koiviston epäilystä eduskunnan herkistymisestä kritiikille aiheelliseksi. Edustajien keskuudessa oli Pystysen mukaan käynyt yhä harvinaisemmaksi sellainen poliitikko, "jolla on niin paksu nahka, että hän ei tarvitse selkärankaa lainkaan".
-- Siten on ymmärrettävää, että kritiikki tunkeutuu helposti syvälle haavoittuvaan ihmismieleen varsinkin, jos se koetaan aiheetta saaduksi, Pystynen sanaili.
Entiset riitapukarit Koivisto ja Pystynen olivat nyt sulassa sovussa juhlimassa kirjanjulkistusta. Kutsuvieraiden joukossa olivat entisistä avajaispuhujista myös Matti Ahde (sd.) ja ensimmäinen naispuhemies, valtioneuvos Riitta Uosukainen (kok.).
Nykyinen puhemies Lipponen ei malttanut olla huomauttamatta, että kirja alkaa tsaarin puheella ja päättyy Lipposen puheeseen. Hyvänä puolena asiassa hän piti sitä, että kumpikaan ei ole vallassa.
Eduskunnan kirjaston toimittamaa teosta on painettu 1 200 kappaletta, ja se on myös verkkoversiona eduskunnan satavuotissivuilla.