Yhdysvaltain presidentti voi estää tuulivoimapuiston rakentamisen Oulun eteläpuolelle. Näin väitetään.
On olemassa todeksi kerrottu tarina, jossa seikkailee pohjoispohjanmaalaisia kuntajohtajia, valtionhallinnon virkamiehiä ja jopa se Yhdysvaltain presidentti.
Tarinassa erään pohjoispohjanmaalaisen kunnan johtajatason viranhaltijat ovat jälleen kerran käyneet anelemassa armoa valtionhallinnon virkamiehiltä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. Kyseisten johtajien kunnassa on vireillä hankkeita, jotka toisivat toteutuessaan kuntaan parhaimmillaan satoja uusia pysyviä työpaikkoja.
Investointien rahoittajat, tekijät ja tontitkin olisivat valmiina. Enää tarvittaisiin lupia, joita väliportaan julkishallinto on palkattu myöntämään.
Anelu ei tuota johtajille tälläkään kertaa sitä, mitä hakemaan lähdettiin. Ei irtoa lupia, ei edes lupauksia luvista. Saalis on sama kuin aikaisemmillakin kerroilla eli kehotuksen muotoon puettu käsky tehdä uusia selvityksiä.
Jälleen kerran kunta pääsee kartuttamaan jonkin konsulttitoimiston kassaa.
Kotimatkalla kuntajohtajia ei naurata. Sen sijaan valtionhallinnon aiheuttama allerginen kutina, suoranainen syyhy, raavituttaa.
Kuntajohtajien mitta alkaa täyttyä, kun raapiminenkaan ei tunnu enää tuovan helpotusta. Kunnassa koetaan, että väliportaan valtionhallinto on pannut heidät polvilleen.
Aktiivinen ja vieläpä yrityksiä kiinnostava kunta kokee turhauttavaksi yrittää ripeästi ja tehokkaasti luoda kaavoittamalla ja muilla keinoilla yrityksille mahdollisuuksia sijoittua alueelleen. Valtionhallinto on kunnan pyrkimyksissä kaikkea muuta kuin tukena. Luunappia kyllä napsahtaa takaraivoon niin, että silmiä kirvelee.
Totuuksia lienee yhtä monta kuin on katsantokulmaakin, mutta ainakin kunta tuntuu tilanteen näin kokevan.
Perämeren länsirannikko on tunnettu tuulistaan. Ei siis ihme, että usea energiayhtiö on kiinnostunut rakentamaan alueelle tuulivoimaloita, jopa kokonaisia tuulivoimapuistoja.
Tuulivoimapuistoja varten rannikkoalueen kunnat ovat tehneet ja teettäneet viranomaisten pyynnöstä lukuisia selvityksiä. Ympäristövaikutusten arviointiselvitysten tarpeellisuutta tuskin kukaan on edes keksinyt kyseenalaistaa.
Erään tuulivoimapuiston osalta homma kierähti kuitenkin komiikan puolelle. Näin pääsi käymään, kun kuntajohtajat matkasivat Finavian ja puolustusvoimien edustajien luo anelemaan lentoestelupaa tuulivoimaloille.
Kävi ilmi, että Oulun eteläpuolelle suunniteltu tuulivoimapuisto voi - ehkä joskus - häiritä amerikkalaisten tutkatoimintaa. Siis, jos Yhdysvaltain presidentti olisi tulossa valtiovierailulle Suomeen ja Ouluun. Jos tuulipuisto rakennetaan, voisi olla, että Yhdysvaltain presidentin valtiovierailu jäisi sen takia toteutumatta.
Tässä vaiheessa kuntajohtajien epätoivoinen raapiminen vaihtui hysteeriseksi nauruksi.
Ei ole ihme, jos pohjoispohjanmaalainen kuntajohtaja ei osaa päättää, itkisikö vai nauraisiko. Hän haluaisi toteuttaa eduskunnan linjauksia edesauttamalla esimerkiksi juuri tuulivoiman lisärakentamista ja luoda uusia työpaikkoja, mutta haluaako hän olla se, jonka toimien takia Yhdysvaltain presidentti ei voi enää koskaan lennähtää Air Force Onella Oulun lentoasemalle.
Kunnissa ollaan taloudenpidon osalta jatkuvasti veitsi kurkulla. Siksi kaikki tarjolla olevat investoinnit ja uudet yritykset otettaisiin mieluusti vastaan. Tähän kunnat odottaisivat valtionhallinnon eri toimijoiden pyyteetöntä ja kannustavaa tukea.
Jos kuntajohtajat kuitenkin joutuvat kerjäämään ja rukoilemaan vaikkapa ely-keskuksen virkamiehiltä lupaa luoda uusia työpaikkoja, on syyhyn hoito vielä pahasti vaiheessa.