Val­tio­neu­vos­ton tut­ki­mus­han­ke tutki tuu­li­voi­ma­loi­den mah­dol­li­sia ter­veys­hait­to­ja – oi­reis­ta ker­to­neet osal­lis­tu­jat eivät ha­vain­neet inf­raää­niä pa­him­mis­ta mah­dol­li­sis­ta ti­lan­teis­ta

Tutkimuksen osallistujat, joista osa kertoi saaneensa infraäänistä oireita, eivät havainneet infraääniä, kun heille kuuntelutettiin pahimpia mahdollisia infraäänitilanteita.

Valtioneuvoston toteuttaman hankkeen tutkimuksissa havaittiin, että 1,5 kilometrin säteellä tuulivoimala-alueista ääniympäristö muuttui kaupunkimaiseen suuntaan. Infraäänet jäivät kuitenkin tunnetun havaitsemiskynnyksen alle. Arkistokuva.
Valtioneuvoston toteuttaman hankkeen tutkimuksissa havaittiin, että 1,5 kilometrin säteellä tuulivoimala-alueista ääniympäristö muuttui kaupunkimaiseen suuntaan. Infraäänet jäivät kuitenkin tunnetun havaitsemiskynnyksen alle. Arkistokuva.
Kuva: Tiina Wallin

Tutkimukset kohdistettiin alueille, joilla asukkaiden tiedettiin yhdistäneen oireitaan tuulivoimaloiden infraääneen. Tutkimuksen osallistujat, joista osa kertoi saaneensa infraäänistä oireita, eivät havainneet infraääniä, kun heille kuuntelutettiin pahimpia mahdollisia infraäänitilanteita.

VTT, Työterveyslaitos, Helsingin yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvittivät, onko tuulivoimaloiden infraäänellä mahdollisia haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. Tutkimukset kohdistettiin selvityksessä alueille, joilla asukkaiden tiedettiin yhdistäneen oireitaan tuulivoimaloiden infraääneen.

Hankkeen tutkimukset koostuivat kolmesta osiosta: pitkäaikaismittauksista, kyselytutkimuksesta ja kuuntelukokeista.

Pitkäaikaismittauksissa selvitettiin tuulivoimaloiden lähistön asuntoihin aiheuttamaa ääntä. Mittausten joukosta valittiin pahimpia mahdollisia infraäänitilanteita edustavat ääninäytteet hankkeen kuuntelukoeosioon.

Kyselytutkimuksella selvitettiin tuulivoimaloiden infraääneen yhdistettyä oireilua ja erityisesti sen yleisyyttä tuulivoimaloiden läheisyydessä.

Tutkituista alueista, joilla infraääneen liittämästä oireilusta oli eniten tietoa, oireita oli kokenut noin 15 prosenttia ihmisistä 2,5 kilometrin säteellä voimaloista asuvista ja noin viisi prosenttia 20 kilometrin säteellä, eli koko tutkimusalueella, asuvista.

Kolmasosa tuulivoimaloiden infraääneen oireitaan liittäneistä luokitteli oireensa vakaviksi ja oireiden kirjo oli laaja. Tutkimuksen mukaan heillä oli alueella yleisimmin kroonisia sairauksia, toiminnallisia oireita ja häiriöitä. Oireensa vakaviksi määritelleet kokivat tuulivoimalat yleisemmin häiritseviksi ja pitivät niitä yleisemmin terveysriskeinä kuin henkilöt, jotka eivät liittäneet oireitaan tuulivoimaloiden infraääneen.

Vaikutusta äänenpainetasoihin on, mutta infraäänet jäivät alle tunnetun havaitsemiskynnyksen

Mittausten mukaan tuulivoimalat muuttivat noin 1,5 kilometrin etäisyydellä sijaitsevien asuntojen ääniympäristöä äänenpainetasojen osalta kaupunkimaiseen suuntaan.

Tuulivoimaloista aiheutui tutkimuksen perusteella hyvin pientaajuista, alle 2 Hz:n ääntä. Infraäänen tunnetut havaitsemiskynnykset ulottuvat vain 4 Hz:n, eli tuulivoimaloista aiheutuva infraääni jäisi näin ollen tämän alapuolelle.

Asunnoissa keskiäänitasot infraäänitaajuuksilla olivat 67–75 dB, suurin 10 minuutin keskiäänitaso oli äänenpaineeltaan 102 dB.

Oireilleet eivät havainneet infraääniä pahimmista mahdollisista infraäänitilanteista

Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa, eli kuuntelukokeissa tutkittiin kokeellisesti tuulivoimaloiden infraääntä, sen havaitsemista, häiritsevyyttä ja aiheuttamia fysiologisia vasteita. 

Pitkäaikaismittauksien tuloksista valittiin kokeisiin pahimpia mahdollisia infraäänitilanteita edustavia ääninäytteitä, joita kuuntelutettiin osallistujille. Kuuntelukokeissa osallistujat jaettiin henkilöihin, jotka kertoivat saavansa oireita infraäänestä, ja henkilöihin, jotka eivät kokeneet saavansa oireita.

Tutkijoiden mukaan infraäänen esiintymistä tuulivoimaloiden äänessä ei kyetty havaitsemaan kuuntelukokeissa, se ei vaikuttanut äänen häiritsevyyteen, eikä tahdosta riippumattoman hermoston stressiä ilmentäviin vasteisiin. Osallistujaryhmien välillä ei havaittu tutkimuksessa eroja.

Elokuussa 2018 alkanut hanke toteutettiin osana valtioneuvoston yhteistä selvitys- ja tutkimustoimintaa. Sen tutkimusraportti on määrä julkaista kesäkuuhun 2020 mennessä. Tutkimuksen maanantaina julkaistu tiivistelmä on luettavissa Valtion selvitys- ja tutkintatoiminnan verkkosivuilta.

Ilmoita asiavirheestä