Vaikka Arktiset askeleet on avoin kenttä tanssijoiden tulla, useimmat katselmusesiintyjistä ovat jonkin tanssilaitoksen oppilaita.
Suomen Tanssioppilaitosten Liiton (STOPP) runsaasta puolestasadasta jäsenkoulusta edustus Oulussa on tälläkin kertaa mojova. Ja stoppilainen ääni kaikuu tanssioppilaitosten valtionosuuksien kappalemäärän ynnä summien korottamisen puolesta.
Kuluva vuosituhannen alku nosti vasta ensimmäiset tanssikoulut valtionosuuden saajien joukkoon.
Tuhatpäisen oppilasjoukon rehtori Sirkku Kokki syksyllä 30-vuotistaivaltaan juhlivasta Turun Seudun Tanssioppilaitoksesta toteaa, että hänen koulunsa ei ole vielä tarttunut valtionosuushakupaperipinoon, mutta työ on parin vuoden sisällä edessä: "Olemme seuranneet, miten tilanne etenee."
Rehtori Kokki on uunituore Stoppin hallituksen jäsen. Ensimmäinen kokous on edessä tulevana perjantaina: "Varmasti asia, jonka nostan myös esiin, on tanssin osalta annettava taiteen perusopetuksen valvonnan puuttuminen."
"Kovat asiat ovat yleisesti meillä päällimmäisinä. Minua huolestuttaakin juopa taiteen ja yhteiskunnan välillä. Sitä kuilua pitää osata kaventaa", sanoo sekä harkinnanvaraisen että tuntiperusteisen valtionlisäosuuksien puolestapuhuja Etelä-Savon Tanssiopiston rehtori Fanny Gurevitsch, joka niin ikään puhuu Stoppin hallituksen suulla.
"Stoppin tavoitteena on yhtenäistää koko maan tanssikoulutustasoa, mutta ei suinkaan tasapäistää. Pieniä kouluja tarvitaan."
"Maalaistytön" variaatio
Suuren Helsingin liepeillä Kerava 700-päisine tanssioppilaitoksineen on aika piskuinen, mutta rehtori Kristiina Kostia sanoo, ettei halua ole edes koulun kokoa kasvattaa: "Satsaamme opetuksen laatuun." Lähimmät vastaavat tanssikoulut - kylläkin tuhatpäiset sijaitsevat Vantaalla ja Nurmijärvellä, jälkimmäinen tanssiopisto on Stoppin uuden puheenjohtajan, rehtori Ulla Lehtisen työpaikka.
Tanssipisto ei ollut katkera paluupaikka, vaikka Tiina Tulimaa sanoo suoraan masentuneensa, kun kahden vuoden opiskelu oopperan balettioppilaitoksessa ei aukaisutkaan ovea ko. laitoksen ammattilinjalle. Tanssimisen Tiina aloitti 6-vuotiaana Saksassa. Tänään sunnuntaina hän tanssii katselmuksessa keravalaisena Gisellestä Maalaistytön variaation entisessä tanssijatar Arja Nieminen-Rastaan kostyymissa.
Melkein kuin oma korkeakoulu
Tanssikoulu Liisa Nojonen Porista on perustajansa ja nimenantajansa mittaisesti määrätietoinen.
Arktisiin askeleihin tästä koulusta lähetettiin tarjolle puolentoistakymmentä teosta. Esiraati valitsi niistä mukaan kokonaista yhdeksän, Ouluun asti tuliaisia tuli Porista seitsemän - enemmän kuin mistään muusta yksiköstä.
Porilainen tanssiva joukko on erikoistapaus, heillä on monta roolia: He ovat koulun oppilaita, opettajia ja ammattimaisesti esiintyvän P.D.C.-ryhmän jäseniä, joilla on edessä ensi-iltapäivä viikon kuluttua. Ohjelmassa on Teron päivänä muun muassa porilaislähtöisiä Tero Saarista ja Jorma Uotista. Uumoilua on, että Saarinen olisi siirtämässä Kaze-teostaan tulevaisuudessa porilaiskuosiin. Ryhtyisikö musiikki-kumppaniksi Pori Jazz, siihen ei Liisa Nojosenkaan tieto vielä riitä.
P.D.C-läisille on avautunut virallinen ammatillinen koulutustie työn ohessa. Kumppaneiksi on haettu Länsi-Suomen kesäyliopiston, teatterikorkeakoulun, jazztanssijoitakin kouluttavan Tampereen konservatorion lisäksi muutama muu taho, tästä kai johtui, että porilaiset on nyt Arktisissa akselissa asetettu erikoiskoulutuksessa olevien tanssijoiden otsakkeen alle eikä ammatillisessa koulutuksessa oleviksi.