Elinkeinoelämä on toistuvasti moittinut valtiota liiasta avokätisyydestä yritysten tukemisessa.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on jopa vaatinut tukien karsimista seuraavalla hallituskaudella.
Vaatimus osuu otolliseen maaperään siinä mielessä, että menoja joudutaan karsimaan tulevina vuosina valtionvelan vähentämiseksi ja valtiontalouden pohjan vahvistamiseksi.
Yrityksiä tuetaan niin monella eri tavalla ja niin monista tuuteista, ettei kenelläkään liene kokonaiskuvaa tuen määrästä. Osatotuus valkeni tiistaina, kun elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) asettama työryhmä julkaisi raporttinsa.
Sen mukaan yksistään työ- ja elinkeinoministeriön kautta yritystukia jaetaan 616 miljoonaa euroa vuodessa.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuki on vain osa valtion tuesta yrityksille. Arvioiden mukaan valtion takaukset, lainat, korkotuet ja sijoitukset nostavat summan pariin miljardiin euroon. Myös kunnat tukevat yrityksiä sadoilla miljoonilla euroilla.
Eikä tässä kaikki. Yrityksiä hellitään myös verotuksellisesti. Veroedun vaikutuksen teollisuudelle ja muulle elinkeinotoiminnalle lasketaan olevan noin 3,6 miljardia euroa. Maatalous, joka luetaan myös yritystoiminnaksi, kuittaa 1,9 miljardin euron tuet.
Markkinatalouden perusperiaatteisiin kuuluu se, että markkinat ratkaisevat liiketoiminnan elinkelpoisuuden. Siihen ajatteluun tukiaiset sopivat tavattoman huonosti.
Toki on totta, että jos kaikki toiminta jätettäisiin markkinoiden armoille, monella alalla oltaisiin suurissa vaikeuksissa. Esimerkiksi maatalous ajautuisi syvään kriisiin ja ruoan hinta kohoaisi sellaisiin lukemiin, että kansa saattaisi alkaa kapinoida.
Totta on myös se, että monen pienen yrityksen on vaikea päästä alkuun ilman yhteiskunnan tukea. Mutta tukea on vähiten tarjolla juuri sinne, missä sitä eniten tarvittaisiin.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuesta kuudesosa, noin 97 miljoonaa euroa, menee suurille, yli 250 henkilöä työllistäville yrityksille. Tuensaajien kärkipaikkaa pitää Nokia yli kymmenen miljoonan euron potilla. Nokian puoliksi omistama Nokia Siemens Networks nappaa 3,5 miljoonaa tukieuroa.
Valtion "sosiaalituella" kassaansa kartuttavat myös sellaiset monikansalliset jättiyritykset kuin UPM, Stora Enso, Metso ja Wärtsilä.
On vaikea löytää perusteita sille, että tukia maksetaan tällaisille taatusti omillaan toimeentuleville suuryrityksille.
Varsinkin kun otetaan huomioon, että ne joka tapauksessa pääsevät nauttimaan täysin siemauksin yhteiskunnan kustantaman koulutus- ja tutkimustoiminnan parhaista hedelmistä.
Yritysten tukemisella on aina jossain määrin kilpailua vääristävä vaikutuksensa. Kaikki kun eivät tukea kuitenkaan saa.
Jos ja kun yhteiskunta avittaa yritystoimintaa, järkevintä on tukea pieniä ja työllistäviä yrityksiä alkuun sekä keskisuuriakin yrityksiä kasvuun ja kansainvälistymiseen. Sen sijaan monikansallisten suuryritysten tukemiselle ei ole perusteita.