Valtion tukemassa asuntotuotannossa yritetään nyt tasata rakentamisen suhdannevaihteluiden vaikutusta. Neliöhinnan tiukoista rajoista voidaan joustaa, jos sillä saadaan parempaa laatua ja ekologisuutta.
Ympäristöministeriö ja valtion asuntorahasto (ARA) ovat hallituksen asuntopoliittisen strategian johdosta sopineet uusista menettelytavoista. Niillä pyritään varmistamaan, ettei laadusta ja ekologisesta kestävyydestä tingitä väärissä paikoissa.
Nykyään suhdanteiden ja kustannusten nousu yhdistettynä tiukkaan hintarajaan on usein johtanut siihen, että asuntojen varustelutasoa ja laatua on noususuhdanteiden ja korkeiden rakennuskustannusten aikana karsittu.
"Laatu on voinut mennä pesuveden mukana", sanoi asuntoasioista vastaava ministeri Suvi-Anne Siimes (vas.) esitellessään päätöstä.
Laskukausina rakennuttajat ovat taas kilpailleet urakoista niin edullisilla hinnoilla, että laatu on ollut huipussaan ja seurauksena on ollut konkursseja.
Uusien sääntöjen mukaan esimerkiksi energiansäästöä edistävät, sisäilmastoa tai viihtyvyyttä parantavat tekijät saavat maksaa ja niiden toteuttamiseksi voidaan nostaa hintarajaa.
Tähän asti on ollut yleistä, että kustannusten säästämiseksi esimerkiksi energiansäästöä edistävistä tekijöistä tingitään. Säästö on tilapäistä, sillä huonot ratkaisut nostavat ajan mittaan korjaus- ja ylläpitokustannuksia.
Uudet säännöt eivät ole sitovia, mutta rakennuttajien toivotaan pyrkivän muutenkin toteuttamaan elinkaariajattelua hankkeissaan. Mallin toivotaan leviävän myös kovan rahan asuntotuotantoon.
"Elinkaariajattelu pyritään lyömään läpi koko ketjussa, suunnittelusta rakentamiseen ja urakoiden valvontaan", sanoi Valtion asuntorahaston ylijohtaja Teuvo Ijäs.
"Kaikkea ei voi jättää arkkitehdeille, joskus tarvitaan myös tervettä järkeä", sanoi Ijäs.
Ijäs muistutti, että valtion rahoittama asuntotuotanto on ennenkin ollut edelläkävijä asumisen laadun kehittämisessä. Öljykriisin jälkeen vuonna 1974 ARA alkoi vaatia kolminkertaisia ikkunoita ja edistää kaukolämpöön liittymistä. Myös talojen yhteisantennit tulivat niihin aikoihin käyttöön aravataloissa.
Nyt sovituissa säännöissä sovelletaan samankaltaisia periaatteita kuin on Helsingissä Viikin uudella ekologisella asuinalueella. Kustannukset ovat Viikissä olleet 5–10 prosenttia keskimääräistä korkeammat, mutta energiatehokkuudessa on päästy jopa odotettua parempiin tuloksiin.
Kaikkia laadunparannuksia ei joka kohteeseen oteta, vaan laskelmissa otetaan huomioon vuokrat ja muut asumiskustannukset. Tasapainottelu laadun ja hinnan välillä on silti helpompaa, kun toivotuista ja ei-toivotuista tekijöistä on laadittu asteikko.
Siimeksen mukaan asuntotuotannossa ei ole tähänkään asti pätenyt sääntö, että rahalla välttämättä saisi parempaa laatua.
Kun suhdanteet ovat korkealla ja kustannukset nousevat, tulee vapaiden markkinoiden hintoihin helposti ilmaa, ministeri muistutti. Valtion tukemassa tuotannossa hintavalvonta on usein pystynyt puristamaan hinnasta satoja euroja neliöltä.
