Suomen valtio irtaantunee Telia-Sonerasta lähiaikoina lopullisesti. Jäljellä olevilla osakkeilla ei ole Suomelle strategista merkitystä, mutta myyntipäätökset kannattaa silti tehdä hosumatta.
Suomen valtion päätös myydä runsas neljännes vielä sen omistuksessa olevista Telia-Soneran osakkeista on johdonmukaista jatkoa Soneraa koskeville viime vuosien linjauksille. Yhtiötä on kaupattu pala kerrallaan vuodesta 1998 alkaen, jolloin Sonera oli vielä puhtaasti suomalainen valtionyhtiö. Nyt Suomen valtion osuus Pohjolan telejätistä putoaa noin 13 prosenttiin.
Vaikka Telian ja Soneran liitossa vuonna 2002 oli muodollisesti kyse niin sanotusta tasavertaisesta yhdistymisestä, yhtiöstä tuli käytännössä saman tien ruotsalainen. Ruotsin valtion ja muiden ruotsalaisten yhteinen omistusosuus Telia-Sonerasta lähentelee tälläkin hetkellä 70:tä prosenttia. Tunnekuohuja suomalaisen telejätin kohtalosta ei siis kannata kokea enää tässä vaiheessa. Niiden aika oli aikaisemmin.
Esimerkiksi mahdollisuuksia sälyttää Telia-Soneralle Suomea koskevaa yhteiskunnallista vastuuta ei fuusion jälkeen ole enää ollut. Yhtiön operatiivisista ratkaisuista on vastannut puhtaasti sen hallitus, yhtiön etua katsoen.
Kiinnostava lähiaikojen kysymys on se, mitkä tulevat olemaan suomalaisten asemat Telia-Soneran johdossa. Hallituksen puheenjohtaja Harri Hintikka ja varatoimitusjohtaja Harri Koponen lensivät yhtiöstä ajauduttuaan erimielisyyksiin ruotsalaisen toimitusjohtajan Anders Igelin kanssa.
Telia-Soneran hallituksen neljästä varsinaisesta jäsenestä on tällä hetkellä suomalaisia neljä. Yhden tai kahden suomalaisen tuolin on arveltu olevan uhattuna ensi kevään yhtiökokouksessa. Esityksen hallituksen jäsenistä tekevät hallituksen puheenjohtaja, suomalainen Tom von Weymarn ja ruotsalainen varapuheenjohtaja Carl Bennet. Yhtiön johdosta ei ole kuulunut enää viime aikoina riitaisia viestejä, mutta on yllättävää, jos suomalaisten yliedustus hallituksessa edelleen jatkuisi.
Suomen valtion harjoittamaan teletoimintaan on liittynyt kaukonäköisiä ratkaisuja mutta myös karmeita virheitä. Kilpailun avaaminen Suomen telemarkkinoilla 1980-luvun lopulla edusti rohkeaa ajattelua, sillä se loi osaltaan edellytyksiä alan menestyvän teollisuuden kehittymiselle Suomessa.
Todella kalliiksi Suomen veronmaksajille tuli sen sijaan talouspoliittisen ministerivaliokunnan 1999 tekemä ratkaisu, joka rajoitti tuolloin kuumien Soneran osakkeiden myyntiä. Ideologisten syiden vuoksi valtiolta jäi saamatta kymmenien miljardien markkojen myyntitulot. Vajaan neljän miljardin euron erhe taas oli Soneran päätös hankkia Saksasta niin sanottu umts-lupa, joka osoittautui arvottomaksi. Päätunarit löytyivät tuolloin yhtiön toimivasta johdosta.
Nyt Suomen valtio aikoo kaikesta päätellen jatkaa omistamiensa Telia-Soneran osakkeiden myyntiä. Nyt myynti toteutettiin tilanteessa, jossa yhtiön kurssi oli noussut vuoden 2001 pohjamudista 160 prosenttia. Kun Soneralla ei ole Suomen valtiolle enää strategista merkitystä, vaan kyseessä on enemmän finanssisijoitus, ei järkiperäisiä esteitä loppujenkin osakkeiden myynnille ole.
Suomen valtion loppuosuuden myynnissä ei silti pidä hätäillä. Soneran ajan katastrofaalisten virhearvioiden jälkeen yhtiön jäänteille kannattaa sanoa kunnialliset jäähyväiset ja ottaa niistä oikea-aikaisilla myynneillä irti mahdollisimman suuri hyöty. Nämä tulot voi sitten sijoittaa suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen.