Vuonna 1974 syntynyt Kirsi Keskinen, kaksikuukautisen Sini-vauvan äiti muistelee 1970-luvulla äitiyspakkauksessa ollutta pesuvatia. "Nykypaketissa sitä ei ole, eikä sieltä löydy muoviammettakaan, joka olisi hyvä vauvan pesua ajatellen."
Kun 1950-luvulta lähtien pakkaukseen kuulunut emalinen pesuvati poistettiin, sitä valmistanut tehdas ajautui konkurssiin. Nykyään äitiyspakkauksia jaetaan vuosittain 43 000 kappaletta.
Kirsi Keskisen ja Jukka Pirttijärven Sini-vauvalle äitiyspakkauksen pienimmät, 60-senttiset potkuhousut ja bodyt olivat liian isoja ensimmäisinä viikkoina. Sunnuntaina Sini Susanne Emilia Pirttijärveksi kastettu esikoistytär oli syntyessään 52 senttiä ja 4 085 grammaa. Äiti osti vauvalle uusia pieniä vaatteita ja käytti Jukan sisarusten lasten vanhoja.
Kirsi harmittelee myös sitä, että äitiyspakkauksen ulkohaalari ja kevyttoppapuku ovat niin isoja, etteivät ne kevätvauvalle sovi. "Toisaalta ne mahtuvat ensi syksynä", Kirsi kiittelee.
Koska äitiyspaketti on tilattava Kelalta viimeistään kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa, saivat Kirsi ja Jukka viime vuoden pakkauksen. Pakkauksen vaatteiden värit vaihtuvat vuosittain, ja kuosejakin muodinmukaistetaan. "Etteivät kaikki saman vuoden vauvat kulkisi samanlaisissa vaatteissa", Kirsi arvelee.
Aikoinaan äitiyspakkausta nimitettiin leikillisesti valtion kapaloiksi, sillä avustus rajattiin aluksi vain vähävaraisille perheille. Tulorajat säädettiin kuitenkin heti niin korkeiksi, että jo ensimmäisinä vuosina kaksi kolmasosaa synnyttävistä äideistä sai avustuksen.
Vuonna 1947 kätilöksi valmistunut Maija Tolonen muistaa hyvin äitiyspakkausten sisällöt vuosikymmenten takaa. Pakkausta käytettiin usein lapsen ensivuoteena. Edelleen lähes puolet perheistä käyttää laatikkoa sänkynä parin kolmen kuukauden ajan.
"Laatikkoon laitettiin kaunis reunus ja äitiyspakkauksen patja sekä liinavaatteet. Myös äidille oli paketissa lakana", Tolonen muistaa.
Iin Olhavassa asuva Maija Tolonen tietää äitiyspakkauksen olleen hyvin tervetullut tuote perheeseen, vaikka suvun kesken vauvan vaatteita kierrätettiinkin. "Jos joku otti avustuksen rahana, täytyi kätilön tarkistaa, että rahalla oli todella ostettu vauvalle vaatteita."
Nuottasaaren ala-asteen ekaluokkalaisia opettava Kirsi Keskinen pitää äitiyspakkausta erinomaisena, eikä hän harkinnut ottavansa avustusta rahana. "Pakkauksen ottaja säästää. Viime vuoden vaatteissakin on kivat värit, lilaa, keltaista ja valkoista, jotka sopivat sekä tytölle että pojalle."
Isä ei kaipaa pakkaukseen muuta lisää kuin varastoitua unta, eikä itkuhälytinkään olisi pahitteeksi, sillä edullisimmat mallit maksavat noin 50 euroa. "Voisihan paketissa olla korvatulppia, turvakaukalo ja formulalippuja", Jukka Pirttijärvi innostuu.
Imetysohjeet tarpeen
Reima-Tutta Oy:n valmistamat äitiyspakkauksen vaatteet ovat Kirsin mielestä hyvälaatuisia ja käyttökelpoisia. Kolmen vuoden ajan paketista on löytynyt myös vauvan aerobic-sukat!
Äitiyspakkauksen toivomuslistalle Kirsi Keskinen laittaisi lisää sideharsoja, lyhythihaisen bodyn ja kevyttoppa-asun. Äidille hyödyllisiä tavaroita paketissa ovat siteet ja liivisuojukset, joita tosin on vain neljä kappaletta, kondomeita viisi.
Maija Tolonen muistaa hyvin flanelliset kapalovaipat ja 1950-luvun sideharsovaipat. "Kolmikulmavaippa kiedottiin lapsen alta ja haaravälistä vyötärölle, päälle laitettiin pikkuhousut ja kiedottiin lapsi vielä kokokapaloon. Näin opetettiin tuoreille äideille kotikäynneillä", Tolonen kertoo.
Monilapsisiin perheisiin kertyy äitiyspakkauksen tuotteita liiankin kanssa. Kirsi miettii tuttavaperhettään, joilla pakkauksen saksia ja kylpyveden lämpömittareitakin on jo viisi. "Voisi kehitellä toisen ja kolmannen lapsen äitiyspakkauksia, joissa täkit ja sakset korvattaisiin tarpeellisemmilla vaatteilla."
Rinnalla-imetysopas paljastui Kirsille hyvin tarpeelliseksi. "Sitä kun kuvitteli, että tissi suuhun vaan, mutta ei se olekaan niin yksinkertaista. Imetysotteen tulee olla oikea, etteivät rinnan päät mene rikki. Kirjassa kerrotaan mitä tehdä rintatulehdukselle ja sopivaksi syöttöväliksi suositellaan lapsentahtista imetystä."
Lakanat paperista
Tutti ja tuttipullo ovat kuuluneet Maija Tolosen mukaan äitiyspakkaukseen aina. "1930-40-lukujen taitteessa äitiyspakkauksessa oli myös napavyö, jolla vastasyntyneen napa sidottiin steriilitupon päälle istukan verenvuodon tyrehdyttämiseksi. 1950-luvulla sitä käytettiin vain, jos epäiltiin napatyrää tai navan vuotoa", hän muistelee.
"Kyllä 1940-luvun ja 2000-luvun pakettien sisällöillä on suuri ero. Sota-aikana käytettiin paperilakanoita. Jäykät pellavaiset vaatekankaat muuttuivat ajan myötä puolipellaviksi, valkaisemattomista vaatteista tuli ensin valkoisia, sitten värillisiä", Tolonen muistaa.
Paperista tehtiin myös äidin lakanat ja patja. Paperista tehdyt tuotteet katosivat äitiyspakkauksesta 1950-luvun alussa, lukuun ottamatta paperipäällysteistä patjaa, joka korvattiin kankaisella vasta vuonna 1960.