Valtiolla on vielä enemmistöosakkuus kuudessa sellaisessa yhtiössä, joiden osalta on tehty päätös omistuksen supistamisesta 50 prosenttiin. Myös Kemirasta valtio omistaa yhä enemmistön, mutta sitä koskevat myyntivaltuudet ulottuvat 15 prosenttiin. Myynnissä kannattaa miettiä oikeaa aikaa, mutta se ei saa olla tekosyy pitää kiinni valtion omistuksesta.
Rahoitus- ja vakuutuskonserni Sampo on yksi niistä kolmesta valtion osittain omistamasta yrityksestä, joiden osalta eduskunta on antanut hallitukselle valtuudet myydä osakkeensa kokonaan pois. Metsosta ja Stora Ensosta on samanlainen päätös. Sammon osakkeita myymällä valtio hankki äskettäin rahaa velkojensa ylimääräisiin lyhennyksiin. Sellainen on järkevää toimintaa. Mitä pienemmät ovat velan korkomenot, sitä enemmän rahaa säästyy kaikkia suomalaisia hyödyttäviin budjetin varsinaisiin menoihin.
Partek on viime vuosilta näyttävä esimerkki siitä, kuinka valtio voi rahastaa yritysjärjestelyihin osallistumalla. Epävaramaa kuitenkin on, kuinka siunaukselliseksi sellainen koituu. Ainakin suomalainen traktoriteollisuus liukui järjestelyn seurauksena ulkomaiseen omistukseen. On tosin mahdollista, että ala kukoistaa jatkossakin Suomessa huolimatta siitä, missä on omistuksen kotimaa.
Osakkeiden myynti erä erältä tai suurina kokonaisuuksina on järkevää yleensä silloin, kun hinta on kohdallaan. Valtion omistuksen vähennys innostaa varsinkin sellaisia ulkomaisia ostajatahoja, jotka vierastavat yhteiskunnan omistamia yhtiöitä sijoituskohteina.
Osa myyntituloista on luvattu sijoittaa tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Niin pitääkin. Ilman määrätietoista panostusta tulevaisuuteen ei uusia nokioita synny.