Pääkirjoitus

Valtion huo­leh­dit­ta­va Mu­seo­vi­ras­ton ku­luis­ta

Oululaista taloyhtiötä odotti melkoinen yllätys, kun se alkoi kaivaa maanalaista autotallia. Työt kaupungin keskustassa Isokatu 11:ssä nimittäin jouduttiin keskeyttämään heti alkuunsa, sillä Museovirasto kiinnostui samasta montusta ja aloitti siinä omat koekaivauksensa.

Oululaista taloyhtiötä odotti melkoinen yllätys, kun se alkoi kaivaa maanalaista autotallia.

Työt kaupungin keskustassa Isokatu 11:ssä nimittäin jouduttiin keskeyttämään heti alkuunsa, sillä Museovirasto kiinnostui samasta montusta ja aloitti siinä omat koekaivauksensa.

Museovirastolla on muinaismuistolain suoma oikeus tehdä arkeologisia kaivauksia tällaisessa paikassa, jossa lienee joskus ollut jotain, mikä voidaan arvioida kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi.

Vanhojen, vuosien 1649 ja 1705 kaupunkikarttojen mukaan korttelit ovat ulottuneet Isokatu 11:n kulmille ja sen vierestä on kulkenut tulliaita.

Taloyhtiön kannalta tilanne on hankala, sillä 300 000 euroa maksavaksi budjetoitu autotalli maksaa Museoviraston operaation seurauksena lähes 200 000 euroa enemmän.

Näin siksi, että lain mukaan viulut joutuu maksamaan rakennuttaja. Lisäksi rakennusyhtiö veloittaa taloyhtiötä urakan aikataulun heittämisestä.

Kaupunkilaisjärkikin jo sanoo, ettei asia saa olla näin. Ei voida vaatia, että taloyhtiöt maksavat Museoviraston aiheuttamat kulut.

Yhteiskunnan historiallisen muistin kannalta on tärkeää, että kulttuurihistorialliset kohteet tutkitaan ja selvitetään, tarpeen vaatiessa myös suojellaan. Tällöin yhteiskunnan on vastattava kustannuksista.

Jos tällaiset kulut siirretään kiinteistöjen maksettaviksi, on suuri vaara, että arvokkaita havaintoja jätetään tekemättä.

Käy samalla tavalla kuin rakennusten suojelun kanssa: rakennus julistetaan suojeltavaksi, mutta rahaa ei osoiteta sen korjaukseen ja ylläpitoon. Näin rakennus saa ränsistyä rauhassa, ja ajan kuluttua sitä ei yksinkertaisesti kannata korjata.