Talouspoliittinen ministerivaliokunta puoltaa valtion osallistumista kansallisen laajakaistaohjelman rahoitukseen. Kuusi vuotta kestävän hankkeen kokonaiskustannukset ovat 200 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on korkeintaan kolmannes eli 66 miljoonaa euroa.
Teleoperaattorien osuudeksi tulisi toinen kolmannes ja kuntien viimeinen kolmannes. Hallituksen tavoitteena on pienentää kuntien osuutta EU:n rakennerahalla. Jos kunta ei sijaitse rakenneraha-alueella, se voi viestintäministeri Suvi Lindénin (kok.) mukaan hakea maakunnallista kehittämisrahaa.
"Mutta kunnan osuus voi myös jäädä sen itsensä maksettavaksi. Kunnille on siis tulossa erilaisia hintalappuja", hän sanoi.
Valtion 66 miljoonan euron osuus on Lindénin mukaan tarkoitus kerätä huutokauppaamalla yksi taajuusalue.
"Huutokaupalla on tarkoitus ansaita mahdollisimman iso tuotto. Ruotsissa tällaisella huutokaupalla saatiin 230 miljoonaa ja Norjassa 30 miljoonaa euroa."
Jos valtion menot nousevat yli 66 miljoonan euron, ylimenevä osuus rahoitetaan Lindénin mukaan tasausmaksuilla.
"Tämä on varmasti helpotus teleoperaattoreille", hän lisäsi.
Parituhatta taloutta jää laajakaistan ulkopuolelle
Hallitus linjasi syyskuussa iltakoulussaan, että yhden megabitin laajakaista on yleispalvelua, jota täytyy saada kohtuuhintaisesti koko maassa vuoden 2010 loppuun mennessä.
Valtion mukaantuloa hankkeeseen Lindén perusteli sillä, että laajakaista ei puhtaasti markkinavetoisesti tavoita kaikkia suomalaisia.
"Tietoyhteiskuntapolitiikassa on tultu tilanteeseen, jossa laajakaistasta on tullut tietyllä tavalla peruspalveluihin verrattava asia. Siksi sen saatavuus on taattava kaikille, eli siitä on tehtävä yleispalvelu", Lindén painotti.
Liikenneministeriön selvityksen mukaan vuonna 2015 noin 95 prosentilla suomalaisista on mahdollisuus nopeisiin laajakaistaverkkoihin. Julkista tukea tarvitsisi siten viitisen prosenttia koko väestöstä. Tukea tarvitsevia katvealueita on maan eri puolilla, muun muassa saaristossa, Lapissa, itäisessä Suomessa, jopa Keski-Suomessa.
Kaikista pyrkimyksistä huolimatta kansallisen laajakaistaohjelman ulkopuolelle jää Lindénin mukaan parituhatta kotitaloutta, joille ei ole tarjota minkäänlaista vaihtoehtoa.
Maakuntien liitot temppelin harjalla
Laajakaistatuen hallinnoinnissa merkittävässä asemassa ovat maakuntien liitot. Ne arvioivat yhdessä kuntien ja alueella toimivien teleyritysten ja Viestintäviraston kanssa vuoden 2009 lokakuun loppuun mennessä, miten nopeiden yhteyksien kysyntä kehittyy.
Syyskuussa hallitus linjasi myös, että vähintään 100 megabitin laajakaistan on oltava viimeistään vuoden 2015 lopussa kysynnän mukaan lähes kaikkien vakinaisten asuntojen sekä yritysten ja julkishallinnon toimipaikkojen ulottuvilla koko maassa.
"Tämä hanke tunnetaan nimellä "Sata megaa kaikille". Siinä valokuidulla rakennetaan palvelut mahdollistava perusrunkoverkko", Lindén sanoi.
Sadan megan laajakaistaa ei hänen mukaansa kuitenkaan luokitella yleispalveluksi yhden megabitin laajakaistan tavoin.