Kirjoittaja on Tallinnassa asuva vapaa toimittaja ja kirjailija
Vanhassa Tallinnassa liikuskeleva turisti ei välttämättä huomaa, että kysymys on kaksoiskaupungista.
Muurilla ympäröidyn alakaupungin vierellä on Toompeanmäellä toinen, niin ikään linnoitettu kaupunki. Sieltä hallittiin Viron aluetta kokonaisuutena, mutta mäen alla oleva kaupunki - tuolloiselta nimeltään Reval - pani hanttiin.
Se vetosi käytössään olevaan Lyypekin oikeuteen ja tavoitteli samankaltaista vapaan kaupunkivaltion asemaa, kuin oli saksalaisilla hansakaupungeilla, Danzigilla, Lyypekillä, Bremenillä ja muilla.
Toompean linnoituksesta ovat määräyksiään karjuneet monenlaiset vieraat: Tanskalaiset, saksalaiset, ruotsalaiset, venäläiset ja lopuksi neuvostoliittolaiset. Viron saadessa itsenäisyytensä takaisin olisi luullut, että ongelma on lopullisesti voitettu, kun virolaiset asuttavat sekä mäkeä että mäen alustaa, vaan mitäs.
Vastakohtaisuudet ovat vähintään yhtä rajut kuin keskiajalla.
Toompealla hallitsee pääministeri Andrus Ansipin johdolla kaksi tukevaa oikeistopuoluetta, Reformipuolue sekä Isänmaan ja Respublican liitto. Puolueet käsittävät oikeistolaisuuden kahdella erilaisella, mutta toisiaan täydentävällä tavalla.
Toinen on erikoistunut pystyttämään patsaita ja laulamaan isänmaallisia lauluja, toinen taas yrittää siirtää rahaa köyhiltä rikkaille.
Tallinnassa puolestaan tahdin määrää keskustapuolue ja sen karismaattinen johtaja Edgar Savisaar. Keskustalla on 42 paikkaa 79 valtuustopaikasta eli yksinkertainen enemmistö. Toompealla keskusta kuluttaa opposition penkkejä, kun kannatus ei riitä.
Tallinna on pienen maan suuri pääkaupunki. Täällä asuu kolmannes maan väestöstä ja tienataan kaksi kolmannesta kansantulosta. Keskustan ylivoimainen kannatus pääkaupungissa selittyy sillä, että puolet Tallinnan asukkaista on venäläisiä.
Heidän keskuudessaan Savisaarella ja hänen puolueellaan on 80 prosentin tuki. Se tosin realisoituu vain kunnallisvaaleissa, sillä valtiollisissa vaaleissa venäläisillä ei ole äänioikeutta, elleivät he ole kansalaisia. Sama koskee tietysti muitakin ulkomaalaisia.
Viron hallitus ja sen pääkaupunki heittelevät vähän päästä kalikoita toistensa rattaisiin. Ensi maaliskuun valtiollisten vaalien lähetessä tahti vain kiihtyy. Edgar Savisaar on varma, että suuri työttömyys kaataa Ansipin jatkomahdollisuudet ja hän itse pääsee kalifiksi kalifin paikalle.
Hallituspuolueet taas arvelevat, että Viron kansa valitsee heidät jatkamaan kiitollisena siitä, että vuoden alussa vaihdetaan rupiset kruunut sileiksi euroiksi, minkä vuoksi onni odottaa oven takana.
Jo tämän vuoden alussa oli selvää, että Tallinknan kaupungin tulot eivät riitä menoihin. Määrättiinkin yhden prosentin paikallinen liikevaihtovero kaikelle kaupalle ja porhojen kiusaksi vielä huvivenemaksu.
Toompea reagoi liukkaasti: vuodenvaihteessa tulee voimaan laki, jonka mukaan paikallishallinto ei voi enää tällaisia maksuja säätää. Vaaravyöhykkeessä on myös Tallinnan panos Euroopan kulttuuripääkaupunkina (toisena Turun lisäksi)vuonna 2011.
Valtiovalta ei halua siihen kovin paljon sijoittaa. Mene tiedä projekti onnistuu ja kaupunginjohtaja Savisaar saa irtopisteitä vaalien alla...
Keskustapuolueen ja oikeiston asiariidat eivät ole kovin suuria. Asiat eivät kuitenkaan riitele vaan miehet, kuten aina.
Savisaaren bysanttinen hallintotapa on herättänyt suurta närää. Kaupungin työpaikat jaetaan viimeistä myöten jäsenkirjan perusteella, mutta puolueen jäsenyyskään ei auta sitä, joka erehtyy. Siitä tilitti vastikään julkisuudessa kaupungin korkea virkamies, joka sai kenkää annettuaan rakennusluvan Savisaaren julkiselle vastustajalle.
Veteraanipoliitikko Savisaar on mies, johon ei voi suhtautua välinpitämättömästi. Kannattajat suorastaan palvovat häntä, muissa Edgar herättää valkohehkuista vihaa. Ensi talven valtiollisten vaalien tulos ei ole erityisen kiinnostava asia. Paljon jännempää on seurata mitä hurjaa ennättää tapahtua, ennen kuin äänestyspäivä koittaa.