Ylijohtaja Vesa Jatkola Valtiontalouden tarkastusvirastosta pudotti pommin Ylen uutisissa perjantaina kertomalla, että valtion henkilöstön vähennyksistä saatu säästö on olematon. Suurin osa hyödystä menee siihen, että vastaavat palvelut ostetaan ulkopuolisilta asiantuntijoilta.
Ulkopuolisten asiantuntijoiden rooli nousi keskusteluun viime viikolla valtiovarainministeriön kerrottua käyttäneensä yksityistä asianajotoimistoa Kreikka-vakuusjärjestelyyn julkistamispäätöksen arviointiin.
Tämä on kuitenkin vain yksittäistapaus. Tuottavuus valtion laitoksissa ei ole edennyt tavoitellun mukaisesti. Tämä on johtanut siihen, että henkilöstön vähennyksiä on jouduttu korvaamaan ostamalla vastaavia palveluita ulkopuolisilta asiantuntijoilta. Viime vuonna ulkopuolisiin asiantuntijapalkkoihin ja tutkimuspalveluiden ostoon hupeni 562 miljoonaa euroa.
Valtion tuottavuusohjelma pantiin alulle pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ensimmäisen hallituksen aikana vuonna 2003.
Tavoitteeksi asetettiin se, että puolet vapautuvista työpaikoista jätetään täyttämättä.
Varsin pian tuottavuusohjelmasta alettiin puhua henkilöstön vähentämisohjelmana. Se johti valtion palveluiden yhä jatkuvaan myllerrykseen ja henkilökunnan määrän vähentämiseen.
Jyrki Kataisen (kok.) hallitus hautasi ensityökseen tuottavuusohjelman ja rakensi sen tilalle vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelman. Nimi vaihtui tavoitteista tinkimättä.
Työn tuottavuuteen ei ole kyetty vaikuttamaan toivotulla tavalla. Niinpä niitä tehtäviä, joista ihmisiä on vapautettu, on nyttemmin jouduttu ostamaan ulkoa. Henkilöstömenoissa säästetty on menetetty ulkopuolisissa ostoissa. Ulkopuolisten palveluiden ostojen määrä on lähes kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa.
Jos tuottavuusohjelmalla on syntynyt nettosäästöä, se on Jatkolan mukaan ollut aika pientä. Homma vaikuttaa kuuluisalta hölmöläisten täkin jatkamiselta: toisesta päästä on leikattu, jotta toiseen päähän on voitu lisätä.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on aikaisemminkin puuttunut tuottavuusohjelman ongelmiin. Pari vuotta sitten se totesi palvelukyvyn heikentyneen ohjelman takia. Tämä johtui siitä, että valtion laitoksissa keskityttiin enemmän henkilöstön nuppiluvun vähentämiseen kuin aitoon tuottavuuden lisäämiseen.
Henkilökunnan vähentäminen on merkinnyt myös sitä, että valtiolta on hävinnyt sellaista osaamista, jota tarvittaisiin palveluiden ostamisessa ulkopuolisilta.
Valtion palkollisten määrä on pudonnut rajusti 20–30 viime vuoden aikana. Vuonna 1985 valtion leipää söi yli 210 000 henkilöä, kun vastaava määrä nyt on 85 000. Suurin osa vähennyksestä on tapahtunut laitoksia liikelaitostamalla, yhtiöittämällä ja kunnallistamalla.
Valtion tehtävien tehokas hoito on koko yhteiskunnan etu. Tapa, jolla tehokkuutta on yritetty kohentaa, näyttää pahasti epäonnistuneen.