Valtio on varautumassa rahoituskriisin vaikutuksiin suomalaispankeissa tarvittaessa enimmillään 54 miljardilla eurolla, mikä olisi reilut 29 prosenttia valtiovarainministeriön tämän vuoden bruttokansantuotteen ennusteesta. 1990-luvulla silloisen pankkikriisin kustannukset olivat noin 8 prosenttia bkt:sta. Nyky-bkt:sta 8 prosenttia olisi noin 15 miljardia euroa.
Nykyinen tukipaketti on ylimitoitettu, sanoo 1990-luvun talouskriisiä tutkinut Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander, mutta valtion on hänen mukaansa varauduttava pankkien pelastamiseen.
Hinnalla millä hyvänsä, sillä "pankkien ei voi antaa kaatua". Rahoitusjärjestelmän tukijalkaa ei voi rinnastaa tässä mielessä markkinatalouden muihin toimijoihin tai toimialoihin. Viime kädessä ei ole muuta maksajaa kuin veronmaksaja, joka joutuu paikkaamaan pankkiirien töppäilyn.
Ylijohtaja Peter Nyberg valtiovarainministeriöstä suhtautuu varauksella pankkitukipakettien vertailuun. "Vertailu on mahdotonta. 90-luvulla Suomi oli todella syvässä kriisissä. Toistaiseksi ei."
90-luvulla suurin osa menoista meni pankkien pääomittamiseen sitä mukaa, kun luottotappiota ilmaantui. "Siihen se kaikki meni."
"Sitten oli terveiden pankkien pääomitusohjelma noin 8 miljardia markkaa. Se oli suhteellisen pieni juttu siihen aikaan."
Suomessa pääomitus hoidettiin 90-luvulla siten, että pankeille tehtiin pääomalainaan rinnastuvia pääomasijoituksia, jotka pankit maksoivat pois.
Nyt eduskunnalle esitetyssä tukipaketissa tarjotaan terveille pankeille mahdollisuutta ostaa omassa varainhankinnassa valtion takaus määräajaksi.
Syvää talouslamaa ei nyt ole näköpiirissä. Toisaalta Suomi on liittynyt rahoituskriisiin vasta jälkijunassa.
Suomen osallistuttava
pelastustalkoisiin
Käsillä oleva rahoituskriisi on syntyjään globaali vyyhti, jonka perisynteihin suomalaispankit eivät ole juuri sortuneet, mikä puoltaa pelastusrenkaan heittoa.
Suomi on tietysti väistämättä mukana, sillä pankkijärjestelmän turvaamisesta on yhteisesti sovittu EU:ssa. Valtiot antavat tarvittaessa pankeille lisää osakepääomaa, ettei niiden pääoma lopu. Pääoma on pankille tärkeää, sillä se asettaa rajat pankin tappioiden kantokyvylle.
Jos pankkeja alkaisi kaatua, valtion pitäisi lainata tukirahat markkinoilta. Maailmanlaajuisessa rytinässä Suomen tarvitsemat rahat olivat vain rikka rokassa.
Maalaisjärjellä Suomen tukipaketissa on moraalinen ongelma, sillä suurimmat pankit, OP-Pohjolaa lukuun ottamatta, ovat skandinaavisten pankkien Suomessa toimivia tytärpankkeja. "Mikäli ulkomaiset pankit joutuvat vaikeuksiin, myös Ruotsi ja Tanska joutuisivat omalta osaltaan tukemaan Suomessa toimivia pankkeja", Kiander vastaa.
Markkinoiden epävarmuuden, pankkien välisen epäluottamuksen ja suurten luottotappioiden takia ollaan tilanteessa, jossa globaali luottolama on käsillä.
"Tämä on vakavampi juttu kuin Suomen 90-luvun kriisi, koska se oli vain Suomen kriisi ja muualta maailmasta kyllä rahaa saatiin."
Ratkaistakseen rahoituksen tukkumarkkinoiden ongelmat, käytännössä palauttaakseen pankkien välisen luottamuksen, valtiot ovat kuin kilvan esitelleet jättimäisiä tukipakettejaan. Suurilla luvuilla toivotaan olevan psykologista vaikutusta.
Suomalaispankit nyt
varovaisempia
Vahingosta viisastuneet suomalaiset pankit ovat nyt olleet varovaisempia ulkomaisissa toiminnoissaan. Ne ovatkin selvinneet finanssikriisistä melko kuivin jaloin - ilman mittavia tappioita ja vakavaraisuutensa säilyttäen. Baltiassa aktiivisilla ruotsalaispankeilla taas on mahdollisesti isompi turska troolissa.
90-luvulla suomalaiset pankkiryhmät toimivat samaan tapaan kuin islantilaiset nyt: seikkailivat ulkomailla luottotappiota tehden. Pankkikriisin kustannukset suomalaisille veronmaksajille olivat 6,5 miljardia euroa ilman korkokuluja, pankkikriisistä väitellyt oululainen kauppatieteiden tohtori Taisto Kangas sanoo.
Pankkikriisi johti Rahoitustarkastuksen perustamiseen 1993. Nykyisen kriisin syvetessä paineita valvonnan kehittämiseen tulee varmasti.