Vaikka kuinka on hankkinut omaisuutensa raskaasti verotetulla ansiotyöllä, ottaa valtio siitä vielä osuutensa perinnönjättäjän kuoleman jälkeenkin. Tämä on asia, joka hyvin monta kertaa kansalaisia harmittaa, sanoo lakiasiain johtaja Vesa Korpela Veronmaksajien Keskusliitosta.
"Toisaalta verojen kerääminen ylipäätään on sellainen vastikkeeton suoritus yhteiskunnalle. Tavallaan on olemassa jonkinlainen yhteiskuntasopimus, että julkinen valta tarvitsee rahoitusta toimintojensa kustantamiseen, ja sitä kerätään eri tavoin."
Jonkinlaista perintöveroa on kerätty jo Rooman keisarivallan aikoina. Ruotsi-Suomessa ensimmäinen kuolintapaukseen liittyvä veromuoto otettiin käyttöön 1600-luvun loppupuolella. Se määrättiin alkuaikoina aina jäämistön mukaan ja sen määrä oli 0,25 prosenttia kuolinpesän säästöstä.
Suomessa yleinen perintö- ja lahjaverolaki säädettiin vuonna 1919. Sitä on muutettu ja täydennetty lukuisia kertoja. Nyt voimassa oleva laki säädettiin 1985 ja siinä veroasteikkoa yksinkertaistettiin. Samalla poistettiin kunnallisvero sivuperintöjen osalta.
Korpela pitää perintö- ja lahjaveroa paitsi historian tuloksena myös poliittisena kysymyksenä. "Se on myös sellainen oikeudenmukaisuuspohdinnan tulos, miten se rasitus jaetaan. Verotus pitäisi nähdä kokonaisuutena. Kyllähän siinä näitä ajatuksia on ollut, että otetaan sieltä mistä saadaan. Kun raha liikkuu, niin siitä otetaan julkiselle vallalle siivuja. Ja perimystilanteessahan varallisuus liikkuu."
Onko perintövero oikein vai väärin, on Korpelan mukaan pitkälti arvostuskysymys. "Toisaalta kun istun täällä ja paiskin hikihatussa töitä, siitä otetaan iso osa julkiselle yhteiskunnalle. Mielestäni se on melkein pahempaa kuin se, että minulle on tulossa omaisuutta perintönä ilman omia ponnisteluja ja siitä otetaan pikkuisen yhteiskunnalle. Ei se minusta niin paha asia ole."
Suomessa perintö- ja lahjaveroa pidetään varallisuuden siirtoverona. Sen perustaksi katsotaan se veronmaksukyky, jonka saanto antaa perilliselle, testamentinsaajalle tai lahjan saajalle. Vero on progressiivinen eli sitä suurempi, mitä enemmän perii. Korkeimmillaan se jää nykyisin rintaperillisiltä hieman alle 16 prosentin.
Dosentti Pentti Puronen sanoo kirjassaan Perintö- ja lahjaverotus, että verotuksella on ollut myös jakopoliittisia tavoitteita, joilla on ymmärretty tulojen ja varallisuuden keskittymisen estämistä tai jo keskittyneiden tulojen ja varallisuuden uusjakoa. Taustalla on Purosen mukaan ollut ajatus tulo- ja varallisuuserojen kaventamisesta. Tällä hetkellä mikään ei kuitenkaan tue tällaista käsitystä eivätkä laille asetetut jakopoliittiset tavoitteet ainakaan käytännössä ole toteutuneet.
Kolme l
uokkaa
Perintövero on jaettu kolmeen veroluokkaan sen mukaan, mihin perillisryhmään perinnön saajat kuuluvat. Puolison ja rintaperillisten veroluokka on lievempi kuin etäisimpien perillisten.
Toiseen veroluokkaan kuuluvat perinnönjättäjän veljet ja sisaret ja näiden jälkeläiset, ja kolmanteen veroluokkaan muut sukulaiset ja vieraat. Toisessa veroluokassa vero on kaksinkertainen ja kolmannessa veroluokassa kolminkertainen
Perintö- ja lahjaverosta on lain mukaan vapautettu julkisyhteisöt. Niitä ovat valtio ja sen laitokset, maakunta, kunta, kuntayhtymä ja seurakunta. Julkisyhteisöihin rinnastetaan myös muut uskonnolliset yhdyskunnat, joiden lahja- tai testamenttisaannoista ei veroteta.
Lahjaveroa on pidetty välttämättömänä, jotta perintöveroa ei voida kiertää lahjoituksin. Lahjaveroa ei peritä lahjasta, jonka arvo on 3 400 euroa pienempi.
Jos lahjansaaja kuitenkin saa samalta antajalta kolmen vuoden kuluessa useita tällaisia lahjoja, niistä on suoritettava veroa, kun niiden yhteinen arvo nousee vähintään mainittuun määrään.
Perintö- ja lahjaverojen osuus valtion kaikista verotuloista on runsas prosentti.
Esimerkiksi vuonna 2000 kertyi perintö- ja lahjaveroja vajaa 2,2 miljardia markkaa, kun valtion verot ja maksut tuottivat yhteensä 193 miljardia markkaa.
Vaikka perintö- ja lahjaverojen tuotto kokonaisuuden kannalta onkin pieni, ei Suomessa ole juurikaan keskusteltu luopumisesta perintöjen ja lahjojen verottamisesta.
"Päin vastoin se on nähty sellaisena osa-alueena, jota voitaisiin jopa kiristää", sanoo Korpela.
Tuotto
lisääntynyt
Perintö- ja lahjaverojen tuotto on lisääntynyt aika paljon viime vuosina. Maksettava veromäärä on lisääntynyt, koska varallisuus on kasvanut. Ja kun vero vielä on saajakohtainen ja lapsiluku on vähentynyt, niin perillistä kohden jää suhteellisesti suurempi perintö ja perintöjen arvot ovat nousseet huomattavasti.
"On siinä vähän sitäkin, että varallisuuden arvostus ylipäätään on verotuksessa lähempänä todellista arvoa kuin kaksikymmentä vuotta sitten", sanoo Korpela.
"Kaksikymmentä vuotta sitten joku maatila arvostettiin ehkä yhteen kymmenesosaan sen todellisesta arvosta. Nyt ollaan lähempänä todellisia arvoja ja tämä on osaltaan nostanut verotuksen tuottoa", Korpela sanoo
Perintö- ja lahjaveroprosentteja Korpela pitää meillä maailmanlaajuisesti katsoen pieninä. "Verotuotto on kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna ihan kohtuullinen.
Se johtuu siitä, että Suomessa verotetaan pieniäkin kuolinpesiä, vaikkakin pienellä prosentilla. Muualla nimellinen prosentti on suuri, siellä alaraja voi olla hyvin korkea ja sitten siellä voi olla kaikenlaisia huojennuksia."
"Ja kun on korkea nimellinen prosentti, niin sitten aggressiivisesti kehitellään keinoja siirtää sitä varallisuutta sukupolvelta toiselle kevyemmällä verotuksella.
Eli rikkaat, joiden suuriin perintöihin verotuksen on ajateltu kohdistuvan, palkkaavat mieluummin nokkelan verojuristin, joka järjestää asiat niin, että sitä suunniteltua perintöveroa ei tarvitse maksaa ainakaan täysimääräisenä", Korpela kertoo.